Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
HILMA. Niin, se se oli hänen tahtonsa. Tahdothan sinä täyttää sen? Pidät kai sinä pyhänä vainajan viimmeisen toivon? ROOPE. Pyhänä? Tottapa kaiketi. Ajatteletko sinäkin, että tuollainen kuolevan toivo on täytettävä? Ajatteletko sinäkin niin? HILMA. Kun vielä kyseleekin! Totta kai. Eikö se olisi kauhea rikos, jos ei tekisi niin? Sanotaan, että Jumala puhuu kuolevaisen suun kautta.
Rovasti kuitenkin hieman hymysuin jatkoi: »Ja Jumalalle mikä Jumalan on.» Hän otti sitten sen viisisatasen sinne toisten joukkoon ja sanoi: »No tottapa sen minä sitten korjaan.» Mutta samassa tuntui povessa pahalta, että oli ottanut sen rahan ja ensinnäkin niin korkean hinnan mukaan hinnoittanut saatavansa. Tuntui kuin isäntä vieläkään ei häntä tuntisi eikä hänkään isäntää.
Mutta kun hän kosi, tuli ehdoton kielto. Isä, Halvar, katsoi tyttöönsä ja kummastui. "Täytyy kait sinun joku ottaa, sinunkin," hän sanoi, "ja tiukalla pitää, ennenkuin parempi ilmestyy". "Ooh, jos parempi olla pitää, niin tottapa hän ilmestyy," arveli Alfhild. Mutta sen perästä pojat pysyivät etäämpänä. Parasta kun odottaa ja katsoo eteensä, he tuumivat.
Antti tarkasteli sen visusti ja puheli itseksensä: »Pahoja säleitä on lähtenyt selästä... Tottapa ne eivät ole sitä ennen painamista hyvästi hautoneet... Mutta terve se näkyy sisästä olevan.» Samalla aikaa oli Hyvärisen tuvan akkunaan ilmestynyt akkunan täysi lasten kasvoja. Hyvärisen hoitoon oli näet jäänyt kuusi pientä lapsenlasta sitten kun niiden isä ja äiti oli kuollut.
Kaisa siunaili sitä, että pannaan syyttömiä ihmisiä putkaan, vaikka olisi ollut kylliksi syyllisiäkin. Jussi puhdistautui vieläkin enemmän; hän ihmetteli Kaisalle: »Kas kun siellä ei näkynyt niitä kahta suurta tappelijaa, joista Kaisa puhui... Vaan tottapa ne ovat lähettäneet ne jo oikeaan linnaan!» Kaisa kiirehti edeltäpäin laittamaan ruokaa.
Tummako vai vaalea? En minä häntä niin tarkoin tiedä. Et tiedä? Tottapa se komea tyttö on. Tottapa se komia... En minä häntä vielä ole nähnyt. Et nähnyt! Sekös herroja ihmetytti. Et nähnyt morsiantasi! Kuinka sinä sitten saatat häntä tuntea ja rakastaa? Hyväluontoiseksihan nuo tuota hokevat, eikähän siihen mitä rakkautta... Jo ne on leikkisiä nuo herrat!
Olli oli vasta saanut sievosen viran, oli nuori mies, ei pahasti veloissakaan, mikäs oli hänen mennessä kihloihin ja naimisiin, kun tapasi sopivan toispuolisen, ja tottapa se nyt on onnensa tavannut. En olisi sitä huomannut syvemmin ajatellakaan, ellei minusta tuossa välissä olisi ollut jotain outoa, omituista.
"Kuules nyt, Patrik, tässä on isä-vainajani koira, ainoa perintö isältäni, sen saat sinä, jääköön se luoksesi. Ja nyt annan minä sinulle suuta, koiran katsoessa päältä, niin tottapa silloin tietänet, ett'en sinua petä". Oli ikäänkuin tuo suuri, musta koira olisi ymmärtänyt heidän puheensa, sillä se tuli Patrikin luo ja nuoleskeli hänen käsiään.
Tottapa ne on jo viety sisälle. Tottapa ne on viety, arvelivat niitten etsijät. Nyt ei enää Mikko Lihvonenkaan paljoa lipattanut. Huomautti vaan jännityksessä seisovalle ja odottavalle joukolle: »Paha aikansa menestyy... Aikansa se menestyy. Menestyy aikansa, mutta siitä tulee loppu, kurja loppu, kurja loppu.»
Tätien piti kummankin kertoa oloistaan ja elannoistaan, ja sen he tekivät onnesta ja mielihyvästä säteilevin silmin, aina lopettaen puheensa siihen, että »tottapa se on ollut hyväksi sekin vastoinkäyminen ja tottapa Herra tietää, mitä teitä hän meitä kuljettaa.» Kun he olivat puhuneet, alkoi hän. Se oli jumalansanaa, enkä minä siitä paljon käsittänyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät