Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Olen tavannut sangen kohteliaita miehiä, jotka näyttävät hyvin tottuneen tehtäväänsä ja ottavan sen totiselta kannalta; minä koetan parastani pysyäkseni yhtä totisena tehtäväni suhteen, vaan vaikeaksipa se tahtoo käydä.
SELMA. No, annapas nyt minun oikein katsella sinua. Sinä näytät niin totiselta. Et ole oikein hyvällä tuulella. Onko sinulle mitään tapahtunut matkalla, vai ? VIIVI. Tapahtunut! Ei suinkaan. Mitä minulle ? SELMA. Mutta ehkä olet rakastunut? Ehkä jo kihloissakin? Niin, niin, olenhan kuullut kerrottavankin jotain sinnepäin, että siellä maalla yksi ja toinen on sinua hakkaillut, vaikk'et sinä vielä
"Minä en kuitenkaan tahdo", lausui tätini, "kyllästyttää kahta nuorta olentoa toisiinsa taikka saattaa heitä onnettomiksi; ja vaikka se on pikku tytön ja pikku pojan rakkaus, ja semmoiset lasten rakkauden-liitot sangen usein huomaa! minä en sano aina! raukeavat tyhjään, katsokaamme kuitenkin asiaa totiselta kannalta ja toivokaamme onnellista päätöstä jonakin päivänä.
Pikku, lyhyt, ruskeasilmäinen Thea hypähti portaita ylös. "Käske äidin tulla tänne ylös", pyysi kapteeni. Thea katsahti isään, sillä hänessä oli jotain tavatointa. Kun rouva Jäger tuli konttoriin, piti hänen miehensä kirjettä selkänsä takana ja rykäsi. Hän näytti totiselta ja miettiväiseltä, niinkuin tänlainen tilaisuus saattoi vaatia. "Kuules, minä olen saanut kirjeen voudilta! Lue!...
Hän näki hänen istuvan penkillä, hän näki kauniit jaloa henkeä kuvastavat kasvot, tummat silmät ja hiukan suruisen suun, joka väliin hymyili niin ystävällisesti, niin veitikkamaisesti, vaan väliin taas näytti niin kauhean ankaralta ja totiselta... Hän kuuli äänen monet eri väreet ... näki hänen nuorekkaan, sulavan vartalonsa, joka uhkui terveyttä ja voimaa... Ja hänen ympärillään oli kesä täydessä kukoistuksessaan, kesä, joka näytti lupaavan niin paljon onnea ... joka kuiskaten kertoi niin kauniin tarun lemmestä ja ilosta...
Eva näytti hyvin totiselta koko loppupuolen päivää; ja kun tänä aamuna palasin koulusta, tuli hän minua vastaan ovessa tuskastuneella muodolla ja sanoi: "Onko Tohtori parempi?" "Minä en ole kuullutkaan, että hän on kipeä", vastasin minä. "Hän oli tänä päivänä taas kreivien riitaa sovittamassa."
Kulkiessaan sateessa Henrikistä tuntui kaikki tyyni niin juhlalliselta ja totiselta. Gabrielin sankarillinen rohkeus ja nurkumattomuus hämmästytti häntä. Siinä oli jotakin ihan uutta hänelle.
Vastasipa vakavasti Matti: »Kenen muun kuin tuolta Saaren Sannan, viime yönä kaikki kaupat tehtiin.» Täytyi uskoa jo miehen sanaan, tuiki totiselta näytti Matti, epäillyt ei everisti enää, veti kerran kaksi viiksiänsä, takaisin hän portahilta pyörsi jalkaa polkaisten ja ärjähtäen: »Mene sitten vaikka Hiiden kirnuun!» Vastas Matti: »Jumal'antakohon, pyydän viikon pari virkalomaa.»
Pitääkö niin kovin kateiksi käydä, että meillä risotti tuo rihkama ryysyjä, joilla vaan tahtoo nuoruuden into, virvoittanut mielikuvatti huolitella tämän elämän raukkaa alastomuutta? Jos elämää katsotaan kovin totiselta kannalta, niin mitä siinä sitten on? Jos aamu ei meitä herätä uusiin riemuihin, jos ehtoolla meiltä tyyten ehtyy haluinen toivo, niin kannattaako edes pukeutua ja riisuutua?
Antti ei ottanut niitä edes totiselta kannalta, vaan nauroi joka sanalle. Saatpa nähdä, sanoi hän, kun tulet Helsinkiin, että niitä on paljon Eemilejä. Niitä on vesonut viime aikoina joka taholla. Ja monet meidän parhaimmat miehemme ovat jättäneet entisen kantansa, laimistuneet ja veltostuneet. Antti mainitsi useampia. Mutta onhan se surkeata! sanoi Heikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät