Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Minä uskon, että Liisa on kerrassaan kelpo tyttö, ja usko sinäkin se, anna muitten sanoa mitä tahansa», vakuutti Nikkilä. »Hyväähän sitä mielellään uskoisi lapsestaan kukin, toivoisi parasta, niinpä minäkin. Vaan usein joudun ajattelemaan pahaa, se kun on Liisa semmoinen, ettei toista maailmassa niin pahantapaista», arveli yhä emäntä. »Se nyt on satu, että Liisa on maailman pahinta.
"En juuri mielelläni toivoisi, että neiti Lydia saisi tietää tuosta minun yhtymisestäni Annan kanssa", sanoi Kokka; "enkä minä olisi koko Annaa muutoin maininnutkaan, mutta täytyihän siinä vähän kiusata Hannulan Taavia, hahaha näittekö miten hän oli pakahtua kiukkuunsa?" "Näin, ja kyllä hän teidän avullanne saa vähän lisäksi niskaansa".
Minä luulin ettei hän välittäisi tämän päivän sateesta, mutta hän ei tullut. Eilen oli kolmas kohtauksemme, kolmas valoisa yömme. Mutta kuinka tekevätkään ilo ja onni ihmisen kauniiksi! Kuinka syttyykään sydän rakkaudesta! Tuntuu niinkuin tahtoisi vuodattaa sydämensä vieraasen sydämeen, niinkuin toivoisi, että kaikki olisi iloista, kaikki hymyilisi. Ja kuinka tarttuvaista onkaan tämä ilo!
Eikä ole muuta kuin pelkkää onnettomuutta ja ikävää yhyy! ei mitään muuta koko maailmassa yhyy! MARTHA. Voi minun päiviäni! Enhän minä tietänyt, että se teitä niin vaivasi, kun hiljaa tässä vaan hyräilin. Elkää nyt tuota itkekö, osaan kait minä olla laulamatta, jos niiks' tulee. MAIJU. Kun saisin edes kuolla, en muuta toivoisi. MARTHA. Kuolla? Hyvä Isä tokkii! Nuorella ijällä?
"Minä en muuta toivoisi kuin että pääsisin jalkasessa eteenpäin", sanoi Tapani rauhallisesti. "No, siihen ei ole pitkä aika", sanoi isäntä. "Tänä päivänä ei ole enää noussut kyllä kai se nyt rupeaa laskemaan. Se on juuri tämä koski, joka imee sieltä ylhäältä.
Mikä siis esti? Tahdomme niin lyhyesti kuin suinkin vastata siihen kysymykseen, sillä meillä on aavistus, että lukijaa on väsyttänyt tuo katsaus menneisyyteen, niin tärkeä kuin se sittenkin on ollut, ja että lukija toivoisi tämän luvun päällekirjoituksessa tavallaan luvatun pyryilman vihdoinkin kohtaavan matkailijoitamme. Mutta, kärsivällisyyttä!
Jos on kasvattanut lapsensa Jumalan pelvossa ja hyvissä tavoissa ja opettanut heitä tekemään työtä, niin voi tyyneesti lähettää heidät maailmalle. Jos sinä nyt kieltäisit häntä menemästä, niin hän ehkä tekisi tyytymättömästi työnsä täällä kotona ja toivoisi vain pois ja kuvittelisi, että olo tehtaassa olisi niin paljon parempaa.
Ja sitten purkausi Kukkelman taas puhumaan, kuinka huokealla nykyään saisi maata ... ja kuinka onnellinen hän olisi, jos hänellä olisi aina tällaista! Oi, paljoa ei Sakris toivoisi: ainoastaan sen verran, että he tulisivat toimeen... Ja he olisivat tyytyväisiä vanhuuteen asti! Ihmetellen, mutta liikutettuna kohotti Nelma näitä sanoja kuullessaan päätänsä. Vanhuuteenko? kysyi hän.
Niin, niin, niin, semmoinen vika kulkee perintönä, Noraseni. Nora. Ah, minä toivoisin, että olisin perinyt useamman isäni avuista. Helmer. Ja minä en toivoisi sinua toisenlaiseksi, kuin juuri semmoiseksi kuin sinä olet, minun sulo, pikku laululeivoseni. Vaan kuules; jotain johtuu mieleeni. Sinä näytät niin niin miksi sitä sanoisinkaan? niin luulonalaiselta tänään Nora. Todellako? Helmer.
Ja jos hyvä herra vielä antaa sumun, niin voi sieltä tulla se suuri kolmimastoinenkin, ja silloin meillä taas on herran päivät. Ei se kovinkaan kummaa tuulta tarvitseisi, kun se vain oikein tahtoisi. Kuka se? kysyi konsuli. Se ... se, sanoi ukki, iskien silmää. Mitä vaari sitten oikein toivoisi sieltä tulevan? Mitäkö? Herra kysyy, niinkuin olisi herran vallassa antaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät