Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Meit' urhoollisten isäin henget seuraavat. Kas kunnian jo tähti maille hohtaa! Tuttavahan on verityö, mi kohtaa. Eespäin kaikki rientäkää! Vapautemme ikivanha tie on tää. Voittoisa lippu meitä johtaa, muinahis-aikain taisteluista ryysyinen. Eespäin, sä jalo vaate verinen! Viel' liehuu jäännös Suomen värein entisten.
Taistoni kestä ja näin, kuin mä, Katsele mailmaa kohti. Myrsky jos pilviä kokoon laas, Leikki huimalta näyttää; Vesiin päivä jo paistaa taas, Pursi parhaansa täyttää. Pilvessä tie, tahi väikkyvä vuo, Matkalla myös moni tapaus, Eessä tummina aavat nuo: Mailma elämä vapaus. Hääaamu. Tuoll' lämmin auer leijuu Päin kukkalavaa, Ja helmiaarteitansa Jo kukat avaa.
Ei ole ollut tien varrella ainoatakaan ilon majaa. Lakoutunut nurmi siellä ojan reunalla vain osoittaa sijan, mihin joskus olet uuvuksissasi istahtanut. Välistä sentään kohoo tie kukkulalle Pohjanmaankin aukealla. Ja on elämässäkin joskus sunnuntaihetkiä, niinkuin on korvessa kosteikko, niinkuin kukkula alangon keskellä, niinkuin saari suuressa meressä.
"Jokivartta pitkin Kävelin ja itkin: Lapseni aaltoon hukkunut lie. Löysin lumenpäljen, Siinä jalan jäljen, Siit' oli surmaan lapseni tie. Mieheni läks ensin, Häntä etsin, lensin, Lintuna, joit' on puoliso pois. Hän jos hukkui, kuoli, Elämästä puoli Mult' ikipäiviksi riistetty ois. Hukkunut ei vainen, Kurja, armahainen, Pois paken' aaltoisen meren taa.
Sydänmailla on elämä kurja ja raskas taakkakin, Mut raskaampi elämä mieron ja kulkijan sauvakin, Koti on koti sentään aina, jos köyhäkin kuinka lie, Ja armas on synnyinpaikka ja pystyä orvon tie.
Hän tunsi jotakin samansuuntaista kuin rippikouluajallaan ja ensi kerran ripille mennessään. Silloinkin oli hänet vallannut yht'äkkinen ahdistus siitä, mitä hänestä sitten tulisi, kun tämä elämä päättyisi ja hän tulisi tuomioistuimen eteen viimeisenä päivänä. »Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule autuaaksi kuin minun kauttani.» Ne olivat raamatun sanoja, hän oli kuullut ne ennenkin.
Rovastin puheen loputtua hän sanoi: "kun ei olisi sattunut edes tuota ruumiin leikkausta silloin, niin kaikkihan muuten olisi mennyt." "No, olehan, mamma, huoletta siitäkin," keskeytti rovasti. "Kaikki ihmisen elämähän on sattumuksia täynnä... Elämän tie on tie, mikä täytyy kulkea. Tiellähän aina on vastaan tulijoita ja eihän siihen saa jäädä kumpanenkaan matkustaja.
Jos se sai tuleen, oli onnettomuus arvaamaton, sillä siitä käsin olisi tulella ollut esteetön tie läheisiin taloihin, ja silloin olisi se vapaasti levinnyt koko kylään. Asuinkartanon ja palavan ladon välillä oli noin viidenkymmenen jalan levyinen tyhjä paikka. Tähän kokoutui nyt ihmisten taistelu riehuvaa tulta vastaan.
Tie muureille oli nimenomaan täynnä kuolleita ihmisiä, mutta Johanin ja Simonin sotilaat eivät kamoksuneet tavata ruumiita kiiruhtaessansa epätoivon rohkeudella ja tylsämielisellä välinpitämättömyydellä määräpaikallensa. Tähän aikaan tapahtui vielä rikos, mikä lisäsi Sionin syntein kauheata luetteloa.
Heissä liikkui silloin samat tunteet. He alkoivat kulkea samaa tietä; se tie on tänään vienyt heidät Lemmon luolaan. Että tämä tie ei ollut päivän, rehellisyyden, lienee jo lukiani arvannut.
Päivän Sana
Muut Etsivät