Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Tää on parjausta; Sen terä miekkaa tuimempi, sen kieli Niilinkin käärmehyistä myrkkyisempi, Sen henki vihurien seljäss' ajaa Ja panettelee kaikki maailman sopet: Kuninkaat, kuningattaret ja vallat, Matroonat, immet; haudan salaudetkin Sen muihe myrkyttää. Kuin voitte, rouva? IMOGEN. Vai uskoton! Mik' on siis uskotonta? Hereillä maata, aatella vain häntä? Yöt itkeä?
Näkymättömästi, tuntumattomasti hienonevat pilvet, kohoavat pois ja haihtuvat korkeuteen niinkuin ne olisivat vain maan tuoksua. Ennenkuin auringon terä näkyy ja alkaa kuumentaa, näkyy jo sen luoma varjo. Ja kun se sitten alkaa paistaa, jää järvi kuitenkin tyyneksi ja lehvät liikkumattomiksi. Taivas ja maa ikäänkuin ihailevat toisiaan, katselevat toinen toisensa kuvaa silmissään.
Päivän pilke kalvehesta keksii, Ja sen terä kastein pirskoteltu Kiiltää helmin tuhansin ja hymyy. Eipä näinä hetkin muistettukaan Katsella, kuink' impi oli kaunis, Nähtiin enkelin vaan hymyhuulin Välkkyvän, miss' äsken kasvot kukki.
Mutta jotteivät askeltemme jäljet taas seuraavana päivänä opastaisi vihollisia kintereillemme, riisuin saappaat jaloistani ja sovitin ne uudelleen paikalleen sillä tavoin, että oikean jalan saapas tuli vasempaan jalkaan terä taaksepäin sekä vasemman jalan saapas samalla tavoin oikeaan jalkaan.
Missä teon alote, suunnittelun rohkeus ja valppaus, toteuttamisen tarmo ja johdonmukaisuus on siirretty yksilöltä ryhmälle, siellä on katkaistu kärki eteenpäin viiltävältä teolta, painettu maahan suunnittelun hurmattu, itsenäinen lento, laimennettu ja hämmennetty toteuttamisen kestävä, huumatussa itsensä unohduksessa tuloksiin suistuva ponnistus; siellä viihtyy vain keskinkertaisuus, keskinkertaisuus niin teossa kuin suunnittelussa, niin alotteessa kuin toteuttamisessa; siellä on yhteisö eksynyt jokaisen pyrkimyksensä ainoasta toteuttajasta, yksilöstä; siellä on miekalta kadonnut terä, silmältä näkö, työn suoritukselta suorittaja.
ANJA. Mut osaatko? KULLERVO. Sulle kyllä. ANJA. Arvasinkin Olethan takonut miekan! KULLERVO. Tuossa se suloinen säilä. Tätä tahdotko ihailla? Tällä tahtoisin sinua Pulapäivin puolustella. ANJA. Terä kirjattu somaksi Miksi noin rajusti riehut, Sit' ilmassa välkytellen? KULLERVO. Täm' on ukkosen tulena Kalervon pojan kädessä. ANJA. Niin pelottavalta näytät!
"Koko työ kestää ainoastaan muutaman silmänräpäyksen ja, jos sinä ojennat minulle kätesi, niin joutuu matka kahta nopeammin. Tässä ovat, viilat ja tässä on veitsi." "Anna se minulle," Klea pyysi. "Tämä terä on terävä ja kirkas ja, kun minä sitä katselen, niin se ikään kuin pyytää minua ottamaan sitä mukaani. Luultavasti minä kuljen yöllä yksinäni erämaan halki."
Maris ääreen surmatun silloin karkasi, kimppuun Antilokhon, veli kuoloa veljen kostamahan; vaan häntä sit' ennen ehtikin heittää hartiahan Thrasymedes, eik' ohi iskenyt keihäs, vaan kävi kainalovarteen, sen repi, raateli jänteet tullessaan terä tuima ja mursi ja murskasi luunkin; kaatui mies rytinällä, ja laskihe yö yli silmäin.
Kuole muisto, sanon minä. Ja kirveen terä vilahti hänen olkansa yläpuolella ja sattui kuvaan sydämen kohdalle. Kehykset singahtelivat pikku sirpaleina lattialle. Arnold hengitti raskaasti, mutta tasaiseen. Välinpitämättömänä hän kääntyi pois, kutsui Arvin sisälle. Kanna täältä ulos tuo mädännäisyys! Vie se tunkiolle. Arvi katsoi ihmeissään juhlallista isäntäänsä.
Kauvan lintujen kadottuakin seisoi nainen yhdessä kohden silmät avaruuteen luotuina. Tuskin olisi hän mietteistänsä ihan heti havahtunutkaan, jollei päivän terä olisi pilkahtanut esiin vaarojen takaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät