Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Kirves irtautui kädestä, terä välähti lampun himmeässä valossa, vaimo heittäytyi selälleen mitä sitte tapahtui, sitä hän ei enää tiennyt...» Niinkuin kirves olisi juuri nyt välähtänyt ja iskenyt kaikkiin kolmeen.
Kirveen terä ei uponnut syvään, joten hän löi vielä lujemmin, ja nyt irtautui kappale, ja samalla vierähti möhkäleestä hopearaha. Pekka oli ihmeissään. Sitten hän vielä kerran löi kirveellä. Möhkäleestä tuli vieläkin hopearahoja, ja kun hän otti ne pois, tuli yhä vain uusia. Mitähän tämä merkitsi? Kutsuisiko hän Antin? Ei! hän ryhtyi laskemaan aarrettaan.
Ja sille, joka hänen kasvojansa katselee, hän lainaa valoa sädeloisteestansa, niinkuin lähteelle valoa antaa auringon terä. Niin, jos äänetönnä hän seisoo. Mutta kun aukenevat hänen huulensa, silloin kaikuu ääni voimallinen niinä kuin Jehovan, ja kuitenkin lempeä kuin tuulen hyminä Salemissa. Niin kaikui hänen äänensä saarnatessansa Jumalan valtakunnasta. Sinne meitä kaikkia kerta saata! Tosi!
Ensin aikoivat vilulla ja nälällä ... ei kukaan olisi huoneisiinsa uskaltanut ottaa, mutta kun Reidan saunan lämpiävän näkivät ... muita tuumia pitänevät... Ei meihin pysty! Ei ole sitä taikaa, johon ei terä pysty ... mene, tiedä, millä lailla aikonevat. Mikä tulenrusko se tuolta nousee? virkkoi Jouko yht'äkkiä järvelle päin osoittaen.
Ja kun sanon, että se on taideluoma, olen antanut sille parhaan maineen, minkä tiedän. Työkalu on aina taideluoma, silloin kun se on sitä, mitä sen on oltava: aatteensa mukainen ja tarkoitustaan täysin vastaava. Kirves, puukko, viikate ovat sitä silloin, kun terä ja varsi ovat tasapainossa, toinen niistä toista auttaen ja täydentäen. Ne ovat silloin kuin eläviä elimistöjä.
'Mutta nuo wiisituhatta markkaa olisiwat kumminkin niin runsaasti lisänneet muutenkin jo isoja tawaroitasi', sanoi Kerttu hieman pistelewästi. Nuo wiisituhatta markkaa, kuultuna Kertun suusta, wihlasiwat sydäntäni, niinkuin joku terä=ase olisi työnnetty sen läwitse.
Sentähen minä poloinen, Sentähen poloinen poika, Teräksestä kengät tietin, Varret vaskesta valatin, Jotta seison nlinkun seinä, Asun niinkun pystyaita; Sentähen minun poloisen, Sentähen poloisen poian, Rinta rautahan rakettu, Teräksehen tienaeltu, Jott' ei lyiy miestä löisi, Rautapalli paiskoaisi, Jott' ei nuoli nouattaisi, Terä tuima turmeleisi. Yks' on päivä miehen päätä.
Suurisaarelaisilla on erityinen raudasta tehty ase täksi tarpeeksi, jonka he kutsuvat #harkki¤, jonka alinen pää pistetään seisomaan jäähän. Mutta kyllä ovat hylkeen ampujat myös tarkat eivät mies muistossa he ammu turhaan. Heidän koettelemuksensa on semmoinen että maaliksi pannaan veitsen terä, jota vastaan hän ampuu kuulan halki 200 askeleen päästä.
Miehet rannalla kurottautuivat yhä eteenpäin, hengitys herkesi. Varjo vilkasi vielä kerran pitkään, tutkivasti väylällepäin. Oikea käsi kohoutui korkealle, terä välähti ja vaipui. Kuului repäsevä räsähdys, niinkuin raketti olisi räjähtänyt. Tukit rytisivät ja parkuivat ja patoutunut koski mylvähti kuin vihainen härkä.
Senvuoksi olen teille uskollinen niinkuin miekan terä kahvalleen sehän on meidän miekkaseppien sananparsi, ja he ovat laatuaan parhaita koko maailmassa. No, nyt kun olette valmis, tulkaa tätä tietä ja saattepa nähdä kuinka suuresti minä luotan teihin.»
Päivän Sana
Muut Etsivät