Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Kun sulloutui he vasten porttia Ja survoivat kuin oinaat toisiaan, Niin vavahtivat pielet porttien, Ja alta muurin järkkyi perustus, Perustus järkkyi, torni, muuri horjui; Ne horjuivat ja maahan sortuivat, Ja tuhansia, joita miekan terä Viel' oli säästänyt, jäi niiden alle; He saivat siinä surman surkeimman. Sa, Sameri, voit kertomusta jatkaa!
Matkueen etunenässä oli eräs vanha kärtyinen kapraali, joka kauan oli palvellut kuvernöörin alaisena, ja oli mies, hänen mielensä mukaan, niin luja ja jäykkä, kuin vanha toledon terä.
Olki vahva, terä huono oli nyt heidän rukiissaan ja ohrassaan. Keveänä nousta suhahtelivat nyt kaurat leikatessa, siihen sijaan kuin ne ennen olivat olleet raskaat, jotta oikein jymähtivät maahan laskiessa. Paljon tuli vankkoja kuhilaita ja tuppuja, mutta paljon ei niistä ollut apua, muuna kuin eläinten rehuna.
»Niinkuin näette, sattui terä juuri kaappien liitekohtaan, iskien molempiin syvän haavan. Ja kitti ja haavat kajastavat tarkemmin katsellessa vieläkin maalin alta. Ja mitä vaimoon tulee...» Lause katkesi, sairaan kasvot olivat aivan verettömät ja niitä tempoi tuska ja syvä liikutus.
Se iski häneen niinkuin ukkosen nuoli, löi syrjään miekan, jonka nuori soturi oli kohottanut suojakseen ja halkaisi kypäränkin, vaikka se muka oli teräksestä kestäväksi taottu, niin pitkälle, että terä puraisi hiuksia, kuitenkaan sen enempää vahinkoa tekemättä.
Jo itse kelpoisaakin kirjallis-taiteellista luomistamme painaa useasti ulkonaisesti komean ja vuolahtelevan sanonnan ohellakin sielullinen mehuttomuus, mielikuvituksen arkinen kuivakiskoisuus, sisäisen tuntemuksen harmuus ja niuva puisevuus. Sanonnan yksityiskohtainen ilmekkyys ja elo, sanarunouden yksilöllinen terä ja tarmo kantaa harvoja poikkeuksia lukuunottamatta laimeata leimaa.
Varo Reetan silmiä, Taavi! Ennestään tuttu asia on, että on vaarallista katsoa niihin! Ne kimaltelevat kirkkaammin kuin puukkosi terä! TAAVI. Teräsharmaat siis! Minä olen aivan hurmaantunut siihen väriin! Luo silmäsi minuun, Reeta! Ehkä rupean hännystelemään sinua tuhatta hullummin kuin Elliä, jahka olen saanut vilkaista niihin. Mitäpä tämä merkitsee, tyttöseni? Miksikä katsot alas maahan?
Itse mies, joka tämän raskaan rauta-kuorman yllänsä kantoi, ei ollut enää paraassa iässään; mutta joka kerran hänen muotoansa katseli, olisi luullut, että iho kasvoissansa oli samaa ainetta kuin paita ja saappaat, ja että pää ja kasvot ainoastaan siitä syystä olivat jääneet rauta-pukua vaille, koska jo itsestänsä olivat niin lujat, ett'ei minkään aseen terä niihin pystynyt.
KONRAD. Pois! mun korvani on tynsä mutta silmäni kuin auringon terä. FOKAS. Mitä näet sitten? KONRAD. Eteheni kuvattuna teidän tulevan kohtalonne. FOKAS. Kerro. KONRAD. Kaksi tietä kahden immen kautta teille tarjoo onni. FOKAS. Hahaa! Ja nämät immet? KONRAD. Yksi on teidän kihlattunne, ja se toinen seisoo häntä läsnä. Myös hänellä on ystävänsä, mutta vierailla mailla nyt. FOKAS. Mies elää siis?
Sulttani näkyi ymmärtävän häntä, sillä hän otti pois sen hunnuntapaisen, jota hän siihen asti oli kantanut, pani sen kaksin kerroin sapelin terälle, ojensi aseen terä ylöspäin, ja vetäen sitä äkkiä vaatteen halki, joka aivan löysästi riippui terän päällä, erotti sen kahteen osaan, jotka sitten liehuivat eri haaroille teltassa, samassa määrässä todistaen aseen erinomaista karaistusta ja terävyyttä sekä sen kantajan verratonta taitavuutta.
Päivän Sana
Muut Etsivät