United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
2:NEN MARKKINAMIES: Mitäs muut suuret herrat siihen sanovat? PEKKA: Kaikki ovat kuin raivoisat pedot viskaalin jäljissä. Tahtoivat ottaa kiinni Räisälän käräjillä, kun jäimme yksin ja oli pimeä. »Viiltelenkö puukollani», kysyin minä. »Pistä puukkosi tuppeen, et saa kädelläsikään huitaista», hän vastasi. MARKKINAMIEHET: No? PEKKA: Siihen olisi jäänyt kiinnipantavaksi.
Tunnusta tätä povea! Poika on urholla povessa, Vaikk' on hapset harmahissa. IMMO. Senkö tunnustat sinunpa Tuppehesi puukon painan, Työkädellä työteräksen Enkä lapsien lelua. Sano, suostutko minulle! AILA. Kannan puukkosi pyhänä! Salli, seulon päätöstäni Sulla on laaja lapsijoukko? IMMO. On perijät, on perinnöt. Syntyi lapsi, kasvoi leipä, Polven jatko, pellon jatko, Inehmon elämän jatko.
Eihän niitä tahdo kärsiä katsella paljon ollenkaan. Varsinkaan tällä toisella. HOMSANTUU. Mutta rohdot ja voiteet? Eikö niistä ole apua? RISTO. Mitäs tyhjää. Kahta hullummin rupesi vain kirvelemään. HOMSANTUU. Miksi et minulle kosta, Risto? Ottaisit puukkosi ja pistäisit sen rintaani. RISTO. Johan nyt. Siitäkö ne sitten paranisivat.
Vedä puukkosi esille ... ja, jos hän liikahtaa paikalta, jonka hänelle näytän, jos hän askeleenkaan vaan uskaltaa astua minua vastaan, niin tapa hän oitis!" Italialainen valtioviisaus.
Anna tänne puukkosi". Hän joutuun leikkasi jämeän vaajan täyttämään assegain virkaa, joka niin uskollisesti oli ruumiimme koko painoa kannatellut, ja nostettuaan pyssyni olkapäiltään maahan, hän alkoi kiivetä hihnaa myöten ylös köysitaiturin notkeudella.
Tuskaks käy Mun aatella, kun häneen kyllästyt, Ken nyt sua hurmaa, kuinka muistoni Sua silloin vaivaa. Riennä, ole hyvä! Teurastust' anoo lammas. Miss' on puukkosi Hitailet liiaks herras asioissa, Kun minäkin jo pyydän. PISANIO. Armas rouva, Ei silmän' ole ummistunut siitä Kuin sain tään toimen. IMOGEN. Tee se, niin saat maata! PISANIO. Sokeiksi ennen valvon silmäni. IMOGEN. Miks siihen suostuit?
"Hyvästi, roskajoukko!" huusi Hannu. "Hyvästi kultani, pese puukkosi!" vastasi Luopion emäntä suloisesti soivalla äänellään. "Kaunis poika! Dobra nuori mies!" "Näin onnettomasti päättyi Pilveisten retki Aumolaan", naurahti Luopion isäntä.
Varo Reetan silmiä, Taavi! Ennestään tuttu asia on, että on vaarallista katsoa niihin! Ne kimaltelevat kirkkaammin kuin puukkosi terä! TAAVI. Teräsharmaat siis! Minä olen aivan hurmaantunut siihen väriin! Luo silmäsi minuun, Reeta! Ehkä rupean hännystelemään sinua tuhatta hullummin kuin Elliä, jahka olen saanut vilkaista niihin. Mitäpä tämä merkitsee, tyttöseni? Miksikä katsot alas maahan?
Vaan miksikä käyttäydyt noin levottomasti? ELLI. Et siis sitäkään ollenkaan muista, että löit puukkosi vartehen asti Pertin rintaan, jotta hän paikalla vaipui maahan? Taavi sinä olet tehnyt murhan! Tunnin kuluttua siitä, kun hän sai tuon iskun, heitti Pertti henkensä. Voi meitä nyt! Vai niin, että Pääkkölän Pertti on kuollut. Kristillistä kuolemaa hän ei ollut ansainnutkaan.
"Kuule roistoa mitä se on kehrännyt kokoon", huusi Olli. "Etkö ampunut kersanttia pensaasta, jonne kiiressäsi unhotit puukkosi, jota paitse Anna oli jo ennen nähnyt väjymisesi ja tuntenut sinun, katala. Tämä kaikki ei ole totta eikö niin, paholainen?" jatkoi Olli.