Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 12. marraskuuta 2025


"Kauniita kukkaiskimppuja 10 äyriä ja vehreitä seppeleitä 2 äyriä kappaleelta. Ne tuoksuvat parhaiten lakastuneina." "Myyt kai kolme 5 äyriin," tinki neitsyt Madsen. "Saatte mennä, neitsyt Madsen, minä soitan, jos jotakin tarvitsen." Neitsyt pyörähti ulos, tavallista punaruskeampana kiukusta. "Mikä on nimesi?" "Diina." "Se on kaunis nimi. Kuinka vanha olet?" "Viisitoista vuotta."

Mutta, Franziska! Oo, minä odotan teitä täällä Ei, se on tärkeämpää! Kun hän näkee, että minulla on tosi mielessä, ei hän voi olla antamatta anteeksi. Nyt minä tarvitsen sinua, kunnon Werner! Ei, Minna, minä en ole petturi! VIIDES N

»Isä kyllä antaa sinun tulla vähän maailmaa katselemaan», vakuutti Eeva, »ja vanha Leena talon toimet pitää yhtä hyvin kuin sinä». »Eivät ole Tyrvään kuohuvat kosket niin suloiset kuin Hämeen saariset järvet», vastasi Maaria, »enkä usko, että aikani kuluisi siellä kauemmin. Taas jos äidillistä ohjetta tarvitsen, juoksen vain koivumetsän lävitse Koivumäelle.

Minä tarvitsen häntä nyt kohta kohta! DOMITIANUS: Suuri näyttelijä hän on, mutta niin ei hän olisi koskaan voinut näytellä. Ettekö nähneet kuinka liikutettu hän oli, kuinka hän oli hyvillänsä. DOMITIA: Berenicellä on toinen ajatus. BERENICE: Mitä merkitsee kielto lähteä palatsista? ja kielto päästä hänen puheillensa? DOMITIA: Verta se merkitsee.

"Minä tosiaankin tarvitsen sinua", myönsi Sipo tukehduttaen luonnollisen ärtyisyytensä tällä hetkellä. Hän avasi kukkaron ja laski siitä kämmenelleen ko'on rahoja, lausuen: "Minä ja moniaat muut aiomme lähteä Käkisalmeen venäläisten pakeille, saadaksemme heiltä apua Affleckia vastaan. Onko aika lähdölle sopiva ja voidaanko tätä jotenkin estää?"

Vahingoksi, ette anna hänen tulla sotamieheksi! Minä olisin muuten mielelläni tahtonut häntä. Tarvitsen semmoisia miehiä. Juuri semmoisia olemme paitsi. Vaan en tahdo teitä pakottaa, ukko Hammer. Te olette isäntä perheessänne eikä siinä asiassa kuninkaallannekaan ole mitään sanomista."

Tarvitsen häntä mielikuvani kiteyttämisessä. Tarvitsen häntä sitoakseni hänen ajallisiin muotoihinsa jotakin ajatonta ja rajatonta, joka liikkuu sielussani. Miksi sitoa sitä? Miksi et salli sen täydessä vapaudessaan siellä liikkua ja läikehtiä? En voi muuten tarjota sitä ihmisille. Ja ellet voisikaan? Pitäisitkö sitä sitten niin suurena onnettomuutena? Kyllä. Kenelle? Meille vai itsellesi?

Kestikievarin pihan poikki kulki samassa muuan nais-ihminen kaupunkilaisessa palvelustytön puvussa. Ehdottomastikin säpsähti maisteri: "Tuo mahtaa olla hovin piikoja!" Ja entistä pahemmin kivisti sydän-alusta, ei juuri kivistänyt, mutta tuntui vaan niin kummalliselta. "Tarvitsetteko hevosta, herra?" kysyi kestikievari. "Tarvitsen kyllä, taikka ... en tarvitse vielä; niin no, odottakaa nyt vähän!"

Ja kohta oli suuret tuumat tekeillä pöydän ääressä, ja ajatuksia teroitettiin tiheään "moukuilla". "Hahaha, kyllä rupeaa Timon korvia kutittamaan, kun pankki tulee ja sanoo: maksa pois! Jaa, jaa, mitä minä sanoin, Timo Hannula, kuka meistä ennen häviää? Nähdäänhän! Mutta kuulkaa, ajakaa te vielä tänä iltana Hovilaan. Minä tarvitsen yhtä ja toista, ja annan teille avaimet.

Sinne lienee melko pitkältä, sinne asti. Ja sittehän teillä on se uusi, suuremmoinen tienrakennustyökin. Vaan ei ole ketään auttajakseni siinä. Tottahan teillä on auttajiakin. Ei ketään. Ei ketään jakamaan iloa. Sillä ilon osallista enimmän tarvitsen. Eikö vaivain ja vastusten? Pyh, niistä sitä aina suoriutuu yksikseenkin. Vaan ilo, se täytyy saada jakaa jonkun kanssa, niinkö arvelette?

Päivän Sana

raudalla

Muut Etsivät