United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
MARCIA. Fröökinä, kiittäkäät kohtaloonne, joka ei syösnyt teitä polkeilemaan Afrikan polttavia vuoria, vaan antoi teille syntyissänne komean linnan. RACHEL. Se linna on nyt teidän, mutta minun on avata mailma. CANZIO. Sisär, miksi haastelet niin? Onnes on sama kuin ennen. RACHEL. Avara mailma! Marcia, suokaat minulle vaellussauvanne, minä tarvitsen sitä vuorostani nyt.
Aioin juuri lähteä sinua karhuamaan." "Minua karhuamaan?" "Minä tarvitsen, näes, välttämättä ne nyt jo, vaikka en sitä luullut silloin." Pekka tuumaili hetkisen kummastuneena. "Kuinka paljon se olikaan?" kysyi hän viimein hämillään. "Sata markkaa! Oletko sen jo unohtanut?" "Sata markkaa! No hiisi! Missä minä ne sinulta lainasin?" kysyi taasen Pekka aivan nolona hämmästyksestä.
"Minä tarvitsen rakkauttasi, muuten sorrun kokonaan vihaamiesi voimien edessä. "Ainoa ääni, joka voi taivuttaa minut sanojesi mukaan ainoan autuaaksi tekevän opin puoleen, on sinun äänesi, Julius. "Ratkaise nyt omantuntosi mukaan." Innokas velvollisuudentuntoinen kristitty ei voinut vastustaa houkutusta.
Näitä kolmea kuukautta minä ainiaan muistan; ja minulla on paljon sinulle kerrottavaa, jota minun täytyy säästää toistaiseksi, koska minä tarvitsen pitkän ajan voidakseni näin tärkeistä asioista sinun kanssasi keskustella." "Mutta minä tahdon päättää kertomukseni.
Olisi sydämetöntä loukata häntä refusellä. Lejonramilta! Hän pyytää viittäsataa riksiä. Hyvä! Hän saa sata. Minä ehkä tarvitsen häntä... Hägerflychtiltä? Hän lähettää minulle miekkailuhaasteen pienen Lisetten vuoksi. Tyhjää touhua, me syömme päivällistä yhdessä ja lasi tokaijia on ainoa hyvitys, minkä hän vaatii... Asessori Mannelinilta. Hän pyytää puoltolausettani hovioikeudenneuvoksen virkaan.
KUNINGATAR. Ja älkää sitten jättäkö minua niinkuin kaikki muut; minä tarvitsen juuri voimallista miestä avukseni, sillä minä olen kauhean yksinäni! BOTHWELL. Ei alakuloisuutta! KUNINGATAR. Oi, minun kävi nyt niinkuin aina, kun ajatukseni lentää tulevaisuutta kohti, minä tunsin kahleen painoa, josta en ikinä irti pääse. BOTHWELL. Ah, minä ymmärrän ... Darnley! KUNINGATAR. Niin.
Se on ja täytyy olla ihmisille salaisuus. TIITUS: Ainakin lääkäreille. Minä tarvitsen sinua. TIITUS: Sinä kuulit mitä Lysimaakos sanoi? TIITUS: Siten päivästä päivään, kuusta kuuhun, vuodesta vuoteen. Mitä puuttuu minulta?
Sanomalehden toimittajaksiko? liian rasittava toimi; muusikukseksi? en kykene; kirjailijaksi? tarvitsen vielä paljon, paljon lisään Näinkö raukeavat siis kaikki toiveeni? Näinkö kaukana vielä toiveitteni päämäärä? Oo, isänmaa, isänmaa! Liian paljon vaadit sinä lapseltasi!
Minä tarvitsen nähdä teidät kaikki ympärilläni ollakseni oikein varma siitä, että olette vielä kaikki tallella. En voi kestää ajatusta että nyt menettäisin «jonkun» teistä!» Ja kuitenkin se ajatus tunkeutui miltei pakosta hänen mieleensä.
Näetsen, siinä on kaikki mitä minä tarvitsen. Minä muutin vuoristosta tänne vasta viime keväänä ja olen kyllä aikonut tulla sinua tervehtimään, mutta sitä en ole vielä tullut tehneeksi. Kaduilla sinulla aina on niin kauheasti kiire, että minusta on näyttänyt juuri kuin alinomaa olisit virkatoimissasi.