Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Jos ma oisin Nuoruuden aiat käynyt oppimalla Ja hyviin tapoin tottunut, ma voisin Nyt asua kuin muutkin katos-alla. Vaan miten? Koulustani läksin silloin Ma karkuun, niinkuin paha poika nalkki... Oi, myöhäinen on katumus, vaan milloin Sit' aattelen, on sydän mennä halki." "Sinä unohdat jo meidän suostumuksemme.
RICHARD. He nurjan tähden alla syntyivät. ELISABETH. Ei, nurjat ystävät heilt' otti hengen. RICHARD. Ei kohtalon voi tuomiota kääntää. ELISABETH. Ei, kohtalon jos kääntymätön määrää. Nuo piltit kauniimman ois kuolon saaneet. Jos sulle kauniimp' oisi elo suotu. RICHARD. Minäkö orvot orpanani tapoin? ELISABETH. Niin, orvot orpanasi; heiltä orvoit Vapauden, vallan, ilon, heimon, hengen.
On Teidän *pakko*, ootte velkapää minulle runsaat Luojan lahjat nää. Runoina unelmanne soimaan jää! Pahasti tein, kun tapoin lintunne, ol' laulun kirjain kirja Teille se. Niin laulakaa, mua ette jättää voi, runoni silloin Teille kiittäin soi! Ja kun mun *osaatte*, kun tyhjä oon, kun viime virteni syysilman täyttää? katselee häntä. Te silloin käytte linnun kohtaloon. Osoittaa puutarhaan päin.
Edelliset minä tapoin auringon paistaessa, ilman laupeutta, ja jälkimmäisen koetin minä karkoittaa mielestäni niin paljo kuin mahdollista. Kerjäläis-retkeni alussa menin minä aina kotio sotamiehen tölliin tuloneni, jotka halullisesti vastaan otettiin, niinkuin hyvä ruoka porsaalle; mutta nyt ei se enään tullut kysymykseenkään, sillä minä en kerjännyt joutusampaa kuin tarve vaati.
Minä olen köyhä kauppias Syriasta, jatkoi muukalainen, minä tulin Mekkaan kauppa-asioissa, niin salli eilen kova onni että pyhässä kaupungissa jouduin riitaan erään beni-motayr'in kanssa. Minä tapoin vastustajani, hänen perheensä ja ystävänsä ajavat minua takaa eikä ole minulla ketään joka minua puollustaisi. Jollei minun onnistu ennättää Medinaan, niin olen hukassa.
Paatumus meitä yhdistää rivoksi joukoksi, että vielä yönkin yksinäisyydessä sydäntemme portit jumalien kolkutusta kestävät. Mutta nyt sinulle kerron milloin jumala minut jätti, nyt sinulle salaisen virteni laulan, kelmeän kuun piirtäessä rautaristikon varjot kasvoilleni. Mistä syystä tapoin? Ymmärtämättömyydestä. Olin maailmassa yksin.
Juuri äsken sinä puhuit minun kanssani; kuulen vielä sinun äänesi ilmassa. Tapoin ainoan ystäväni ainoan! Tämmöinen on ihminen, jonka jumalat ja ihmiset ovat jättäneet. Nyt poistuu minulta viimeinen tuki. Viimeinen lämpö lähtee minulta. Lysimaakos, älä lähde, älä lähde! Minä en päästä sinua, minä pitelen sinusta! Katso, jo jäähtyy sinun hymysi. Lysimaakos, mitä sinä sanoit minulle? Kuinka se oli?
Ja silloin vastasin itselleni: Ruotsin kuninkaan puolesta olen miekkani paljastanut, ja Suomen puolesta tahdon kuolla. Mutta kun Antero ei tahtonut enään seurata minua, ammuin hänet. Tasma katsahti häneen: Ette te, vaan minä tapoin hänet. Tuon surullisen naisen katse oli siksi kummallinen ja hänen sanansa sitäkin kummallisemmat. Eiköhän suru hänet tehnyt mielettömäksi?
MACBETH. Voi, että vimmoissani tapoin heidät! MACDUFF. Miks teitte sen? MACBETH. Ken säikkynyt ja viisas Voi samass' olla, lempeä ja hurja, Kuninkaan mies ja puoleton? Ei kenkään. Tulinen lempi kiihkoissansa voitti Sävyisän järjen. Tässä makas Duncan.
Attila ymmärsi isänsä. Hän olisi itse vastannut samoin, ja nyt tuli heidän ainaiseksi käydä yhdessä. Isä, pyysi hän, älkäämme enään koskaan erotko. Kun olemme löytäneet toisemme, en voi enään teitä jättää. Mutta Löfving pudisti kieltävästi päätänsä: Uskotko että minä nuoruudessani tapoin parhaimman ystäväni ja tein ainoan lapseni isättömäksi palvellakseni maani voittajia?
Päivän Sana
Muut Etsivät