Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Minun rakkaus, lapsi, sun luoksesi toi. Viel' etkö sa, laps, mua lempiä voi? En voi, en voi, oma toisen jo oon, vie toinen mun untensa kartanoon. Sen toisen lemmen Kuolema vei, sillä Kuoleman rakkaus väsynyt ei. Niin vihdoin Kuolema retkellään tapas Sydämen myöhässä syksyssään. Sua kolmatta kertaa jo luokseni hain. Nyt lähdethän, lapsi, mun seurassain?
Mik' onni olla rakastettu, mik' onni itse rakastaa! Kotkanpoika nousi ylös saaliin hakuun. Tapas hänet metsämiehen nuoli, lamautti siiven iskuvoiman. Alas syöksähtää hän myrttilehtoon, tuskissansa siellä viettää hän kolme päivää ja kolme pitkää, pitkää yötä. Viimein hänet parantaa balsami, mi ain' on läsnä, kaikkiparantava luonto.
Beatrice näin: »Hält' ehk' on sielun silmät huolesta suuremmasta sumentuneet, mi usein uuvuttavi muiston kaiken. Mut kas, Eunoë tuolla vieno virtaa; vie sinne hänet, siellä virkistäös voimansa voipunehet kuin on tapas.» Kuin kursaile ei sielu ylväs, jalo, vaan toisen tahdosta luo tahdon oman, kun viittaus tuon vain on selvittänyt,
Ateena, Sparta, jotka muinen laati lakeja yhteiskunnan ylvään, hienon, niin pitkälle ei edistykseen päässeet kuin sa, mi laadit säännökset niin sorjat ett' usein puoliväliin marraskuuta ei kestä, minkä lokakuussa punoit! Kuink' usein muuttanut miesmuistiin yhteen sa ootkaan lakis, rahas, virkas, tapas ja vaihtanut myös kansalaisiasi!
Sauvamme nojalla, seuramme tähden juokan me tynnyrit tyhjendäin; juokan näin julkisen tytöngin nähden sydämet seurassa yhdistäin. Hulivili. Hulivili, viekas poika, monen konstin koettaja, kulki muinen kuutamolla, etsi, tapas' etsittävän, talon tyttären iloisen, ihanaisen istumassa kamionsa kynnyksellä, koska isändä, emändä oli uupunut uneensa. Hulivili händä ensin tervehtääpi tuttavasti.
Viel' oli Hannun vauhti entinen ja virsta katkes virstan jälkehen. Mut vähitellen muutkin lämpenivät ja järjestyksestä jo kiistelivät. Kuin hurtat huohottain he rynnisteli siit' oli kaukana nyt lasten peli. Ja sukset tuskin tapas hangen pintaan ja lumi lensi sompasauvain tiestä, kun kohta kaikki pani parahintaan. Siin' oli tuimaa tuittupäätä miestä: pois voitto vaikka viimeiseenkin hintaan!
MARIA. Kas niin, ota tämä kaapu yllesi ja tämä parta; uskottele häntä, että olet pastori Tapas. Tee joutua! Kutsun sill'aikaa herra Topiaksen tänne. NARRI. No niin, mitäs muuta, kuin puen tämän ylleni teeskennelläkseni siinä, ja soisinpa, että olisin minä ensimmäinen, joka tämmöisessä kaavussa on teeskennellyt.
Tapas kerran Kuolema matkallaan, tapas Sydämen täydessä kukassaan. Ei viikatetta hän nostanut, oli rakkaus Kuoleman vanginnut. Tule luokseni, laps', ole armahain! Maan pääll' ei lemmessä vertaistain. En tule, en tule, mun toinen jo vei, minun lempeni sinulle kuulu ei. Sen toisen Kuoleman viikate löi, sillä Sydäntä Kuolema ikävöi. Taas Kuolema retkellä maailman näki Sydämen yhäti kukkivan.
Beatrice näin: »Hält' ehk' on sielun silmät huolesta suuremmasta sumentuneet, mi usein uuvuttavi muiston kaiken. Mut kas, Eunoë tuolla vieno virtaa; vie sinne hänet, siellä virkistäös voimansa voipunehet kuin on tapas.» Kuin kursaile ei sielu ylväs, jalo, vaan toisen tahdosta luo tahdon oman, kun viittaus tuon vain on selvittänyt,
Päivän Sana
Muut Etsivät