Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Luutnantti Bertelsköld oli kasvanut mieheksi kaukana isäinsä maasta ja oppinut tuntemaan monen muun maan olot paremmin kuin tämän, mutta taisi kuitenkin hiukan suomenkieltä. Hän oli elänyt osan lapsuusaikaansa vanhan Topiaksen seurassa, joka ennen muinoin seurasi hänen äitiään tuolla vaarallisella retkellä Kajaanin linnaan, ja häneltä oppinut isäinsä kieltä.
TOPIAS. Enkeli taivaasta tuli ja tarjoi itsensä puhemieheksi nuorelle Topiakselle, joka kernaasti suostui kauppaan; ja astelit he tapsuttelit kahdenkesken kivistä tietä myöden, mutta koska ehdeit viimein erään virran, niin huusi Topiaksen poika peloissaan korkealla äänellä, sillä suuri kala ... Panikos mamma silakoita myös eväspussiini? MARTTA. Te narrit, niin isä kuin poika. Lukkari tulee.
Niin; riettauden henki niitä seitsemää kiusasi ja sentähden he surmattiin. Kuuntele hartaudella, Esko, minä haastelen pipliasta. ESKO. Minä vaikenen kuin muuri. TOPIAS. Mutta koska nyt Topiaksen poika naimaan läksi, niin tulipa Herran enkeli. Kuules, Esko! ESKO. Niinkuin muuri.
Niin silloin varmaan viekkauteesi paadut, Ett' omiin juonihisi vihdoin kaadut. Hyvästi! Hänet vie; mut varo vasta Minua matkallasi kohtaamasta. VIOLA. Ma vannon, herra, HERTTUA. Turha valaa käyttää. Vois rakkautta pelkurikin näyttää! HERRA ANTREAS. Herran laupeuden tähden, haavuri tänne! Ja laittakaa toinen heti herra Topiaksen tykö. OLIVIA. Mitä on tapahtunut?
SEPETEUS. Maistaa tahdon! TOPIAS. Lasi kumoon, kanttoori, kumoon! SEPETEUS. Ei, Topias; maistan vaan! TOPIAS. Niinkuin tahdotte, mutta Eskon muistoksi! TOPIAS. Sokeria tahi vehnäleipää päälle; kumpaa vaan haluttaa; sillä takakontoni, näettekö, ei ole juuri niin tyhjä kuin luulis, sieltä heruu koska heruman pitää. Mikä on suutari Topiaksen eläessä?
MARIA. Kas niin, ota tämä kaapu yllesi ja tämä parta; uskottele häntä, että olet pastori Tapas. Tee joutua! Kutsun sill'aikaa herra Topiaksen tänne. NARRI. No niin, mitäs muuta, kuin puen tämän ylleni teeskennelläkseni siinä, ja soisinpa, että olisin minä ensimmäinen, joka tämmöisessä kaavussa on teeskennellyt.
FABIO. Mua kuulkaa: Ei tora nyt saa eikä riita vasta Sumentaa tämän hetken kirkkautta, Jok' ihmetyttää. Siinä toivossa Nyt myönnän, että Topias ja minä Tään kepposen Malvoliolle teimme Kopean, raa'an käytöksensä tähden, Joll' ärsytti hän meitä. Kirjeen teki Maria Topiaksen viettehestä. Tää siitä palkinnoks on hänet nainut.
IIVARI. Suokaat anteiksi, vaikka löin vähän leikkiä. Sovintoa tahdon todenteolla minäkin. Ennen ystävien kasvoja ympärillämme kuin vihamiesten! TOPIAS. Martta, sinä myös sydämesi lievetä anna! Sinä olet ääneti. SEPETEUS. Topiaksen vaimo, sinulle sanasen lausun.
Ja vaikka hän näki, että on talouden asiat niin nurin, että elot ovat mitatut työmiesten palkoista ja toisia työmiehiä oli kymmenittäin, joille vielä piti mitata, jos hän ei rahalla maksaisi, niin hammasta purren puristi poveensa sitä mielen kauhua, mikä tahtoi purkautua ulos, ja koetti sävyisästi ruveta tuumimaan Juken ja Topiaksen kanssa erosta.
Silloin, näin jatkoi Eeva, saimme eräänä päivänä kesäkuussa 1716 linnanpäälliköltä luvan vartioituina lähteä linnasta yhdessä ystävämme rovasti Cajanuksen, hänen perheensä ja Topiaksen kanssa. Me kävelimme noilla autioilla kaduilla; kaikkialla kohtasi meitä hävityksen kauhistus!
Päivän Sana
Muut Etsivät