Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
No niin, tanssikaa nyt, sillä niin käy keveämielisten! Hyvää yötä, lapset, minä olen väsyksissä." Hän meni: soitto alkoi; mutta nuo joksikin kalvakot naiset ja herrat, jotka kyllä tanssivat käskyn mukaan, eivät juuri olleet puheliaita eikä iloisia. Joulu lähestyi lähestymistään.
Oli ilon ja riemun päivä kun pikku tytöt, iloisina ja vallattomina kuin irti päästetyt linnunpojat, hyppelivät Main ympärillä ja nimittelivät häntä kaikilla lempinimillä, joita olivat antaneet hänelle: "Kevätkukka ... pikku Mai ... isän pikku Mai." Ja he suutelivat häntä, suutelivat hänen käsiään ja käsivarsiaan ja kasvojaan ja tanssivat ilosta hänen ympärillään.
Kaikki he olivat mammonan orjia, kaikki tanssivat tuon kultaisen vasikan ympärillä! Kaikki muut, paitsi ei hän itse vielä. Ei vielä nyt, mutta kenties jo huomisesta. Tuo ajatus oli käynyt kuin jäinen virta läpi hänen aivojensa.
Myöskin mamselli V:n oppilaat olivat sangen taitavia, ja muutamat heistä olisivat voineet herättää kateutta itse kuninkaallisen baletin oppilaissa. Siinä iässä on jo itsekullakin oma makunsa ja kauneusvaistonsa. Kauneimmat ja paraimmin tanssivat tytöt joutuivat aina ensin »Vapaaseen vaaliin», ja samoin oli poikien laita. Edellisten joukossa oli muuan, josta pojat erityisesti kilpailivat.
Miljonittain ihmisiä oli kokoontunut tähän paratiisiin. He riemuitsivat, he söivät ja joivat, he tekivät tepposia, tanssivat, lauloivat.
Mutta sitten tulee Arthur kuitenkin, ja he lähtevät tanssimaan lattiaa pitkin. Ei ketään muita ole lattialla, he yksin vain tanssivat. Hän osaa tanssia paremmin kuin kukaan muu ... ja kaikki katsovat ... ja kauan aikaa he tanssivat... Noissa unelmissa ollessa oli franseesi jo päättynyt ja tanssittiin loppuvalssia. Taas pyörivät Arthur ja Iida yhdessä ja viipyivät viimeksi lattialla.
Ja lintujen kanssa he kilvan Vapavirttähän veisaavat, Varahin ja iltasin hiljan Tuoll' ulkona tanssivat. He huutelevat hymyhuulin, Kuin Lemmetär armahallen, Ja virvaten vinkuvat tuuliin, Min kaiku kuin kantelehen.
Se kävi mainiosti; kaikki tanssivat ja hän sai jatkaa, siksi kuin lopulta jo halusivat lomaa, jolloin hänelle oikealta ja vasemmalta kiitollisuutta osoitettiin. Neiti Wiik taputteli olkapäitä, herrat joivat hänen maljaansa ja neiti Munsterhjelm nyykäytti päätä suosiollisesti hymyillen.
Te olette sitten se pieni Julia! Eikö niin?! Niin, silloin pieni, Julia myönsi nauraen. Ja ettekö te ole Kaarlo Aarnio? Sehän tuo on nimeni, vastasi Aarnio sydämellisesti. Tämän jälkeen tanssivat he vielä yhä uudelleen ja uudelleen, eikä se tuntunut rasittavalta, kun olisi päinvastoin tehnyt entistään yhä virkeämmäksi.
Ei vaalijoiksi teistä sen valkean vallan, ei päästäjiksi synkeiden pilvien kohdun, ei leikkienne tantere kultainen kenttä öisien tulten. On onnenne käskyä ankarien kuulla. On vapaus käskeviä henkiä varten. He tanssivat soidessa salamien säilän, he huippuja kulkevat, allansa kuilut, elämä ja ihmiset, kuoleman kauhu.
Päivän Sana
Muut Etsivät