Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
VALTER. Joka ei osaa seurustella muiden kuin lehmien ja lampaiden kanssa. Kylläpä osaa olla ilkeä! Eno nyt ymmärrän sinun sotatemppusi. Mutta se ei kelpaa minulla on parempi. VALTER. Maamoukka, tyhmä tallukka. Maltapas, junkkari! Nuo sanat sinulle vielä syötän! Kuulepas nyt, eno VALTER. Mutta ihan vihaan sitä mokomaa jo edeltäpäin, sen vuoksi vaan että häntä minulle väkisen tyrkytetään.
Hän ojensi kätensä ja minä tartuin siihen iloisella riemulla, vaikka ujous heti kohta alkoi vaivata. Hän oli niin ylevä, niin arvokas ja hieno, minä taas kuin mikähän tallukka hänen rinnallaan. Ei vielä ikipäivinä ollut oma mitättömyyteni niin silmiin pistävä ja niin kiusallinen kuin sillä hetkellä. Olisinpa melkein suonut olleeni tuhansien virstojen päässä. Koetin rohkaista mieltäni.
Niin, vaikka olenkin oma äiti, niin uskallan sanoa, ettei tämä toinen ole kuin joutavanpäiväinen kyhnys hänen rinnallaan. Niin juuri: joutavanpäiväinen kyhnys vanha tallukka! ja hänen tähtensä sinä sitten hylkäisit oman kultasi, sorjan ja kauniin Mikko pojan? Ehei, tyttöseni, elä luule luuta lihaksi. Kyllä sinut Mikko aina Johannekselta valtaa, siitä ei puhettakaan.
Yrjö hämmästyi sitä opin paljoutta ja kiirehti panemaan kirjoja takaisin pöydälle; Elä mene vielä, minä tarjoon tupakan. Kiitoksia, en välitä. Pois hänen täytyi päästä; ei jaksanut kärsiä, että Kalle ilkkui ja ylvästeli tiedoistaan, Omissa silmissäänkin hän Kallen rinnalla muuttui tuhmaksi kuin tallukka. Ja se harmitti, sekä harmitti että painoi. Jälelle hän oli jäänyt peräti.
Kadulla vasta Ville taas vähitellen pääsi tolkkuunsa. Ensin häntä harmitti. Voi perhana, hän ajatteli, mikä minulta vei rohkeuden? Ihmisiähän ne ovat nekin, ei sen kummempia. Kahdella jalalla kävelevät, ihan niinkuin minäkin. Hitto vieköön! Siinä seisoin kuin mikä justiin, mitähän sekin neiti minusta ajatteli? No, ihme kumma, että pitää olla semmoinen tallukka!
Tällä lailla oli se nurkka, jonka puolista ovea tällä kertaa ei käytetty, aina pimeä ja sen edessä seisova laipio muodosti siitä pienen komeron, mihin niin pieni tallukka kuin neiti Clifton aivan hyvin saattoi kätkeä itsensä uteliaitten silmiltä. Ennenkuin juna joutui asemahuoneen lamppujen valaisemalle paikalle, hän katosi siihen piilopaikkaan.
EERO. Aina olet sinä karsain silmin Maunoa katsellut, ja kadehtinut ja vihannut häntä siitä syystä, että hän on reipas ja komea poika eikä tuommoinen tallukka kuin sinä. Mutta minä en ole Roinilan Eero, ellen tällä kertaa hankkeitasi kumoon saa. OLLI. Huutakaa häntä takaisin, huutakaa pian! ROINILA. Eero! Eero! Tule pois! Ei hän kuule enää. OLLI. Eero! Isäsi kutsuu sinua. Pahuus.
IIVARI. Ei koskaan, eno Sakeri, ei koskaan kotoa kohden! SAKERI. Mihen sitten? IIVARI. Hirteen! SAKERI. Poika, pidä suusi, sanon minä, semmoisista puheista! Hei! olethan vielä nurrumielissä, vaikkas olet jo kumonnut usean ryypin! IIVARI. Kaikki on nyt entistä toisin, kaikki edestakaisin, nurinniskoin, niinkuin Jaakkolan muorin tallukka.
Ei muuta neuvoksi kuin röykytettiin masinisti ylös. "Laita kaupunkiin meidät," sanoi Nikkinen, ja Rikkinen sanoi samalla lailla. "Kuka hullu sinne yöllä menee? Minä tahdon maata. Hyvää yötä, herrat!" vastasi masinisti haukotellen ja, käännyttyään toiselle kupeelle, nukkui kuin tallukka.
JOOSEPPI. Minä en kieltänyt enkä käskenyt, vaan pyysin hänen heittämään kaikki Jumalan neuvopöydälle. Tämä vaikutti ja heti nukkui hän kuin tallukka ja minä samoin. Hän aamulla taasen kyllä käytteli neulaansa vinhasti, mutta toisaalle tyyräilit aatoksensa, sen huomasin, koska silloin tällöin mulautin salaa katsoa hänen päällensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät