Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
"Ja me saamme perunoita monta tynnyriä," sanoi Taavetti, "ja syömme niitä perunoita talvella, kun satulamaakarin työtä teemme." "Vaikka niinkin", sanoi isä. "Ja se onkin hyvä asia, kun perunoita saapi omasta pellosta; siitä on hyvä apu leivälle", sanoi vaimo. II. Kiitä poikaa. Kun lumi suli ja kevät tuli, oli Vähämäen alangossa kiirettä; siinä Simo ja Taavetti käänsivät kenttää nurin.
"Sillä Marin täytyy olla kotona emännyyttä pitämässä, ja kun kerran oppi taloon saadaan, kyllä se siitä leviää joka sisareen." "Olkoon menneeksi", sanoi Hanna ja lähti astumaan Mertalan Matleenan luo. Vähä sen jälkeen tuli Taavetti kotiin metsästä. "No, onkos kukaan mennyt kutomaan?" kysyi hän kohta sisään päästyänsä. "Hanna meni", vastasi äiti.
" Niinhän se sanoi Tuovilankin Taavetti, ettei se käynnissä eelle päästä ... ei ketään, vaikka juutas olkoon.
Silloin tällöin luuli Taavetti kumminkin muutamissa ihmisissä huomaavansa jotakin juhlallista, katoomatonta taivaallisen valon heiastusta, joka ei laisinkaan naurettavalta näyttänyt. Hän ihmetteli kauan, ketä ja mitä ne ihmiset olivat ja keksi, kuin keksikin viimein niiden olevan sulhasia ja morsiamia, jotka saapuivat kahtena eri olentona kirkkoon, mutta tulivat sieltä yhtenä takaisin.
"Nyt eivät ainakaan voi sanoa minun kesken työni pois lähteneen", mutisi Taavetti ja kauas kierieli tyynenä aamuna äänilaineet, kutsuen kansaa kohottamaan kiitosta ja rukousta Kaikkivaltiaan istuimen eteen. Saarnan aikana nojautui murheellinen mies luukunpieltä vastaan surullisesti katsellen kaunista maailmaa, jolle hän Jumalanpalveluksen loputtua oli päättänyt sanoa ikuiset jäähyväiset.
KONRAD. Pyhästi siis lupaatte, mun herrani? HERMAN. Sen olen jo luvannut, ukko. KONRAD. Minä kiitän. HERMAN. Jos hän tulis, Konrad ilonen, mitä enkö antais minä! KONRAD. Ellei hän tule, pääni annan minä! TAAVETTI. Herra Fokas on tulossa. SELMA. Olkam valmiit! Hän onko jo läsnä? TAAVETTI. Eipä vallan. Tuolla niittukujalla hän tallustaa. HERMAN. Mutta kas sinä! TAAVETTI. Minä, herra?
Vuodet ovat eteenpäin vierineet. Taavetti on jo käynyt rippikoulun, ja on, vaikka kuudentoista vanha, jo täyden miehen kokoinen. Parina viimeisenä vuonna ei ole enää tarvinnut käyttää vierasta apua maan töissä; ne on Taavetti tehnyt äitinsä ja sisartensa kanssa.
SELMA. Etkö pysäy tähän vaiheillemme, Kilian, tähän kuusten suojaan? KILIAN. Minä en viivy tässä. Toki, sun torves äänen kuultuani, Konrad, sillon kiidän takasin nuolena. Mutta ääntääkö tämä kerran? KONRAD. Ole varma siitä. SELMA. Mutta »noita jäi ilman», luulen minä. THEKLA. Ha, ha, ha! KONRAD. Tule tänne! THEKLA. Häpee! KONRAD. Minä käsken! THEKLA. Minä tottelinko? TAAVETTI. Patruuni Herman!
Eihän sitä tiedä kuinka kauvan minä pysyn poissa tästä seurakunnasta." "No, niinhän se on", sanoi Leena, tullen vähän iloisemmaksi. "Hyvästi nyt sitten!" Isäntä seisoi portailla ja katseli asian menoa sanaakaan virkkamatta. Taavetti ohjasi kulkunsa portaiden editse ja sanoi sivu mennessään: "Hyvästi nyt isäntä! Menoa se on kaikki, mikä näkyy!" ja meni niin enempää puhumatta ulos pihasta.
Olli lähti pois samaa tietä kuin oli tullutkin ja Taavetti sisarineen katseli hänen jälkeensä, siksi kunnes hän katosi metsän taa. IX. Siinäpä se juuri olikin. Kesä kului ja Taavetti teki työtä kuin olisi tuli ollut kantapäillä; pyhinä hän kuitenkin kävi Heinäniemen talossa sisartaan ja lankoaan puhuttelemassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät