Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Kiitos muuten vaivastasi, kun kävit ne hakemassa!" Taavetti oli niin sanoessaan laskenut rahat pöydälle, ja Ollin täytyi korjata ne puoleensa. "Pistä nuo talteen huomiseksi!" sanoi Taavetti, antaen silkin ja sormuksen Marille. Itse hän lähti ulos astelemaan. Oli lämmin kesä-ilta. Hän astui pitkin pellon pientaretta joelle päin.
Kiitos, samoin hän hymyili ystävällisesti, mutta jo Raution mennessä vaunun ikkunan ohitse, jonka vieressä hän istui, oli hän kiintynyt lukemiseensa. Kentiesi oli neiti Vinter ylipäänsä hyvin tyytyväinen päästessään hänestä, Raution sydämeen pisti vähän tätä ajatellessa, sitä aprikoimaan hän ei kuitenkaan joutanut, sillä tuossa seisoi jo vanha Taavetti sieltä kotoa ja Rusko uuden reen edessä.
"Kummallista kun en minä tahdo päästä eroon tästä talosta", tuumi Taavetti Leenalle navetan edessä. "Niin, ja minä en mitenkään tahdo voida laskea sinua pois, senkin tähden kun sinä aiot ikipäiviksi mennä pois tästä seurakunnasta." "Hyvästi nyt kumminkin", sanoi Taavetti, pitäen Leenan kättä omassaan. "Täytyyhän minun kumminkin lähteä.
"Jos niin on", sanoi Taavetti, "niin ei sanaakaan siitä enempää." "Aivan niin se on minun puolestani!" lisäsi isäntä. "Ja minun puolestani!" toisti Leena. Isäntä pidätti vieraat suurukselle ja panetti ruokaa pöydälle, mitä parasta talosta saatiin.
Kun siinä sitten yhtä ja toista tuumittiin, illallista odotellessa, kysäisi Hietaniemi Taavetilta muunmuassa: "Oletko kaikki rahat köyhille jakanut, mitä talonkaupoista jälelle jäi?" "Olen!" sanoi Taavetti, samalla katsahtaen hyvin tuimasti Hietaniemeen ja lisäsi: "Mitä muuta minun niillä rahoilla piti tekemän?" "Olisit säästänyt!" "Vanhan päivänkö varaksi?" "Vaikka niinkin."
Taavetti rakasti haaveksimista, ei ainoastaan tämän viulun avulla sillä hänellä oli tarkka korva ja hän oli oppinut varsin paljon mutta myös itse viulustakin, siitä nimittäin, mistä se alkujansa oli kotoisin ja kuinka vanha se saattoi olla.
Onko isäsi kotona?" "On, arvaten hän on kamarissa." "Kiitos neuvostasi, minä menen hänen puheillensa; mene sinä jonnekin muuanne." Leena meni navettaan päin ja Taavetti isännän luo kamariin. "Hyvää päivää, isäntä!" sanoi hän, astuttuansa huoneesen. "Päivää, päivää", vastasi isäntä. "Minä lähden tänä päivänä pois tästä seurakunnasta.
Kentiesi hän ei olisi herennytkään, joll'ei talon väki, itkun kuultuansa, olisi kiiruhtanut saunaan ja pelastanut poikaa mielettömän isän käsistä. Vihdoinkin käski Taavetti poikansa kotiin menemään, hän lupasi itse tulla jälestäpäin.
Kirkkoherra, siksi oli sillä välin Taavetin lanko tullut, piti ruumissaarnan ja saattoi kaikki itkemään, vielä nekin, jotka Taavettia olivat eläissänsä kadehtineet. Ja niin Taavetti sai leposijansa Leenansa vierellä. Kauvan muistetaan paikkakunnalla tuota entistä köyhää torpan poikaa Vähämäen Alangosta. Kirjoittanut P. Päivärinta.
Kun tuomari sai luetuksi, heitti hän vihaisesti paperin pöydälle ja leimasimellaan rusautti siihen oikeuden leiman. Silloin Taavetti sanoi kaikkien puolesta: Me tahdomme kuulla, mitä siihen paperiin on kirjoitettu. Mutta tuomari tömisti kumpaisellakin jalallaan lattiaan, niin että koko käräjätalo tärisi ja vihasta sähisten käski ulos.
Päivän Sana
Muut Etsivät