Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
"Voi, kuinka sinä Taavetti olit hyvä, kun tulit!" "Oliko sinulla ikävä poissa ollessani?" "
Herra Markus vaivoin pidätti nauruansa ja lausui: "Te olette siis saanut selvän asiasta?" "No niin, jotenkin minä ja Louiseni. Ja hän sentään kaikkein ensin. Ensi silmäyksellä tiesi hän mistä Taavetti olutta osti ja vieläpä vaikka amtmannin poika kymmenen kertaa yhtä hyvin kuin kerran olisi ajellut punasen partansa.
Hiipesinpä, hiipesinpä esiin, kurkkasin kirjaan ja siinähän kerrottiin oikein ankara unennäkö juuri teistä. SELMA. Minusta? TAAVETTI. Teistä. SELMA. Mille kuului tämä? TAAVETTI. Tuon houkon unista. SELMA. No kerro se kuitenkin. TAAVETTI. Seisoihan siellä vakailla kirjaimilla näin: »Uni heinäkuussa yöllä vasten kymmenettä. Häitämme vietimme, Selma ja minä, mutta häitä murheisia.
Kalustohuoneessa teki vanha Taavetti puuastioita talon tarpeiksi, sinne piti Raution mennä kiittelemään tuota vanhaa, vaan vielä vikkelää tekijää. Kaksi nuorempaa renkiä meni pellolle työhevosten kanssa; toinen hevospari oli ostettu sitten kun opettaja viimeksi oli kotonaan.
Silloin Taavetti pudisti häntä tukasta että hampaat helisivät ja toinen käsi oli ojennettuna korvalle pudottamaan. "Vastaa, tai läiskähtää! Pidä itse huoli, jos samalla putoot ikitietä!" "Anna anteeksi, Taavetti kulta!" sanoi Heikki.
"Kuulkaas!" sanoi Taavetti, joka asian juoksua oli siihen asti sanatonna katsellut. "Onkos teillä ollut rohtoja sille vaimollenne?" "Ei, Taavetti hyvä, ei ole ollut rohtoja, minulla kun ei ole ollut rahaa niin kopekkatakaan viiteen viikkoon." Samassa astui Pynnölän isäntä ovesta sisään. "Hyvää päivää!", sanoi Pynnöläinen.
"Mutta merkillinen poikahan sinä olet ja vasara on valmis, että kun varren panee, voi hevosta kengittää", ihmetteli isäntä. Nyt vietiin tuo uusi vasara ulos pajasta ja sitä näyteltiin yhdelle ja toiselle. Kaikki olivat kummissaan, kun Taavetti oli osannut sen tehdä. Taavetti lähti sitten sisarensa kanssa kotiin ja antoi vasaran äitinsä käteen.
"Vai on hevonenkin, sillä minä ajan!" sanoi Taavetti. "Aja pois, kyllä sitä vielä saatkin ajaa tarpeeksesi asti", sanoi isä naurahdellen. "Oli onni että torppa saatiin", sanoi Esteri. Seuraavalla viikolla tuli majan muutto. Elukkain hoitamisen tähden täytyi Rahkosen joukon olla heti sijassa, kuta entiset asukkaat pois menivät.
Kuka sieltä kirjoittaa?" kysyi isäntä ällistellen. "Tunnetteko Taavetti Hietaniemen? hän se on." "Hietaniemen! Vartoohan hiukan, kyllä! Sehän meni kultasepän oppiin Pietariin. Hänkö elää vielä?" "Elää!" toisti Taavetti. "Mitä hän sitten kirjoittaa?" "Puhun sitten kun on syöty."
Sitä tuumivat Simo, hänen vaimonsa Esteri ja Taavetti. "Ei suinkaan ensi kesänä vielä saa muuta kuin kuokituksi", sanoi Simo, "ja mitä häntä saisi toimeen." "Minä kun olen melkeen sokea", arveli Esteri, "niin en paljokaan voi teitä auttaa. Mutta voisimmehan sen kuitenkin panna keto-perunaan." "Ai, keto-perunaan me voimmekin panna," sanoi Simo.
Päivän Sana
Muut Etsivät