Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Ja lähtöä tehden hän sanoi: »Täälläkö tämä Kanasen Maija Liisa on?» »Täälläpä häntä on», myönsi puhuteltu. Jussi Kokko katseli vielä hetkisen Ihalaisen lapiopuuta ja ihmetteli lopullisesti lähtiessään: »Vai ei se Ihalainen olekaan kotonaan! Meniköhän tuo Kakunvaaraan?» »Ka sinnehän se lähti, eikä tule takaisin.» Jussi Kokko lähti.
Tahdon tehdä kaikki, mitä haluat, Torvald; minä laulan sinulle, tanssin edessäsi Nora. Ah, tuletko jo takaisin? Helmer. Tulen. Täällä on käynyt joku? Nora. Täälläkö? Ei. Helmer. Sepä oli kummallista. Minä näin Krogstadin menevän portista ulos. Nora. Vai niin? No, se on totta, Krogstad kävi täällä pikimmältään. Helmer.
Henrik! sanoi mies, nostaen molemmat kätensä riemun merkiksi. Gabriel! sanoi Henrik tunnettuaan hänet. Ja he kiirehtivät toistensa luo, kättä antamaan. No mitä? Täälläkö sinä nyt vaan ? sanoi Henrik. Täällähän minä, vastasi Gabriel. Ja mi-mistä sinä? No pohjanmaalta... Po-pohjanmaalta? Johanneksen ? Johanneksen luota. Tulin kirjeesi johdosta.
"Ei suinkaan kukaan tahdo moittia sinua mistään", sanoi Baard vitkastellen, jotain hänen piti sanoa. "Jos ei muut, niin ainakin minä itse" vastasi Marit. Siitä asiasta ei puhuttu sen enempää. Marit katseli uteliaasti ympärillensä. "Vai täälläkö sinä olet asunut niin kauan, Eli", sanoi hän viimein; "Skjöltessä on somempi", lisäsi hän.
Eräänä aamuna, Niilo herran vielä maatessa, astui hänen mataminsa elikkä emäntäpiikansa ensimmäiseen kamariin, jossa varpaillaan hiipien ryhtyi huoneen korjaamiseen. Pianpa kuului ulkoa kovia askeleita, eikä aikaakaan, niin astui sisään muuan nuori, pulska herrasmies, joka nähtävästi ei ollut H:n kaupungin asukkaita. Korkealla äänellä kysäsi vieras: "Täälläkö tohtori Nieminen asuu?"
Ja odottaessaan pani vaari sitä varten valmiit vastauksetkin veljenpojan suuhun. »Nyt ei muuta kuin setä taipaleelle ja heti! Lähden itse saattamaan.» »Olipa nyt talo kuinka pieni tahansa, niin ei tässä hätää tule, kun ei ole tullut ennenkään.» »Saadaan se suo-oja kerran vielä mitenkuten kaivetuksi.» Veljenpoika tuli tupaan, ripusti turkkinsa naulaan ja teki tulen. Ka, täälläkö se istuu pimeässä.
Hän istui samalle kohdalle, jossa päivälläkin oli istunut, silloin kun Nymark hänen vyyhteään piteli. Selkälautaa vasten hän nojautui, pani kädet ristiin helmoille ja suoristi jalkansa. Niin hän oli vaipunut unelmiin, ettei huomannut, kun tuli Johnin ikkunasta katosi, eikä kuullut mitään, ennenkuin hän seisoi rinnalla ja puhutteli häntä. »Täälläkö sinä vielä istut?»
Maria vastasi tyynesti: Ehkä tapahtuu vielä semmoista, mutta silloin tahdon olla mukana. Mitä isäni ja äitini ovat kestäneet, sitä minäkin. Isäni puhuu ihaillen äidistäni, ei hänen kauneutensa vaan hänen jalon luonteensa ja uhraavaisuutensa tähden. Hänen kaltaisekseen tahdon tulla. Samassa syöksi Martti sisään huudahtaen: Täälläkö sinä olet, Maria?
Täälläkö te vaan, ah, Henrik, sinäkö? Kuules, hyvä Henrik, tule tänne minua auttamaan. Ja hän vei Henrikin kyökkiin. Jos oli ruokasalissa hiljaista, niin kyllä ei kyökissä ollut. Siellä rienteli olentoja sinne tänne. Mikä tuhersi jotakin jauhossa, mikä hieroi sinappia, mikä leikkeli sipulia, mikä kaatoi jotakin astiasta toiseen, mikä veti paistia uunista.
Missä on Elli? kuuli hän yht'äkkiä viereisestä huoneesta Sigridin kysyvän. Ja samassa tuli hän oman huoneensa ovelle ja huomasi Ellin. Täälläkö sinä olet? Miksi sinä istut yksin? Oletko saanut teetä tai mitään muuta? En minä tahdokaan. Kuule, mikä sinun on, Elli? Sinä melkein itket... Ohoh! Ei, kyllä minulla on hyvin hauska. Elli koetti olla ivallinen, mutta ei voinut itkulta, joka työntihe ulos.
Päivän Sana
Muut Etsivät