Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Kun isänsä säihkyvät ja etsivät silmät tapasivat hänet, ärjyi hän vihasta kähisevällä äänellä: "Täälläkö sinä olet? sinä et siis tottele!" Ja samassa tempasi hän pelosta vapisevan tyttärensä lattialle kumoon, sieppasi tuolin ja rupesi sillä onnetonta lyömään! Mutta silloin pistäysi Jäykkälän Aappo väliin, otti tuolista kiinni ja sanoi: "So, so! Ei sillä lailla!" "Mitä saa aa?
KAARLO. Elä hyvä ystävä ole siitä milläsikään. Hän on välistä niin omituinen. Mutta tänään voitti totuus! uskotko sen? Käyhän nyt vähän peremmälle niin kerron sen sinulle. VARRO. Täälläkö se tapahtui? KAARLO. Ei, vaan rakennuspaikalla. Tänään pystytettiin katon harja, ja niinkuin tiedät, on tavallista silloin, että isäntä kustantaa harjakannut.
Täälläkö? ... on ... ei ... mitä sanon minä ... se on palttooni taskussa ... minä annan sen, kun mennään... No hyvä, ehdinhän sen sittenkin saada. Minä jo luulin, että hän oli minut aivan unohtanut. Galopaad! komennetaan. Nyt se on tehty, nyt en voi enää peräytyä, nyt on kohtaloni ratkaistu! Minä laukkaan kuin riivattu. Tunnen tuskin, että hän on kainalossani.
Ei hän enää niin raskaasti hengittänyt myöskään, ei, hän nojasi päätänsä polvia vastaan ja katseli metsään niin tietämättömänä koko maailmasta, että olisi luullut hänen nukkuvan. Mitä hänen silmänsä etsi? Majassa metsässä tuolla hän asui. Marit säpsähti. Joku koski hänen olkapäähänsä. Se oli Tore. "Täälläkö sinä olet, Marit?" sanoi hän; "minä olen kauan etsinyt sinua". Marit ei vastannut.
Sivulleen katsomatta kulkisi hän nopein askelin bulevardia pitkin, kääntyisi tännepäin oopperan kohdalla. Nyt hän olisi jo tuolla puolen tuota aukeata pikkutoria, Place du Theatre Français'ta. Odottaa vaunujen ohimenoa, yli päästäkseen. Minä en näe häntä, hän on tuon suihkulähteen takana... Iltaa, täälläkö sinäkin istut yksiksesi?
"Täälläkö sinäkin p n roisto olet?" karjasi hän ja samassa sivalsi hän pesukorennon, jolla yritti vävyänsä holvaamaan päähän, mutta kun hän ojensi korentonsa lyödäksensä sillä, takertui siihen kymmenenkin kättä, jotka kyllä voivat tyhjäksi tehdä koko yrityksen. "Aina te olette minun tielläni ja kiusanani!
Ka, täälläkö minä olen ... minä en muistanutkaan ... palamaanko? Enpä hänestä nyt. Vaan elkää pahaksenne panko, että minä olen tänne näin vain ventovieraan huoneeseen omin lupini... Elkää olko millännekään ... itsehän minä teidät tänne toin. Saisinko luvan kysyä, oletteko sitä herra vai mikä? Herraksi te ainakin olette liika hyvä. Minä kummastelin tätä ja kysyin, miksi hän niin ajatteli.
ROOPE. Minä sekaannun niihin, ainakin yhden kerran vielä. KALLE. Kaikesta se näkyy, että se se isäntää on! Niin se todellakin näkyy. Tokkohan sitten onkin niin? Täälläkö te kuhnustelettekin tunkiolla? Olemme odottaneet teitä ehtoolliselle. MIINA. Kas vaan, kun lauta on valmis jo. Antakaas meidän vähän koetella. Mahtaako tuota enään osatakaan. Tule Hilma! HILMA. Mene sinä Kalle!
Hänen käytöksessään ei ollut mitään epätietoisuutta eikä ajatusten häiriötä. "Milloin hän tämän lausui?" kysyi Helena viimein. "Minä en ymmärrä sinua." "No kun hän oli täällä." "Täälläkö?" "Niin, maailmassa. Kun hän jätti taivaan ja asui maan päällä." "Kun hän jätti taivaan ja asui maan päällä", toisti Helena. "Jumalaistarumme eivät sisällä senkaltaista kertomusta.
"Vieläkö sinä elät, roisto", ajatteli hän, "sinä, joka veit minulta rohkean mieleni ja iloisen lapsuuteni". "Täälläkö sinä istut Björn", sanoi Hans. "Luulin sinun olevan varsin toisaalla tänä iltana?" "Thyi!" sylkäsi Björn ja joi. Sitten hän lauloi: "Ja jos mua vihkituoliin pyydät, Mun ennen kuusehen hirteen syydät; Ja ennen käyn tuonelan aaltoihin, Kuin sulle morsiusvaatteisin".
Päivän Sana
Muut Etsivät