Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Vaan sano oma sukusi: kuit' olet sinä sukua, kuta, kurja, joukkioa?" Vaka vanha Väinämöinen jo tuossa nimittelihe. Sai siitä sanoneheksi: "Kun liet nuori Joukahainen, veäite syrjähän vähäisen! Sie olet nuorempi minua." Silloin nuori Joukahainen sanan virkkoi, noin nimesi: "Vähä on miehen nuoruuesta, nuoruuesta, vanhuuesta!
Väli on väätyllä vitsalla, väli vääntämättömällä; mies tulevi neuvotusta, koira neuvomattomasta tieto ei miestä tieltä työnnä, neuvo syrjähän syseä. Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto; kiitä muille muita maita, itselle omia maita omat maat makuisimmat, omat metsät mieluisimmat.
Niin erään heistä kutsuin kuiskuttain ma syrjähän ja lausuin: »Erehdyt, kun apinaksi minut luulet vain.» Ja pois ma naamion heitin nyt. Hän ensin hämmästyi, se totta on, mut hetkeks vaan ja kohta hymyillen hän kasvoiltaan myös otti naamion: Kas kummaa, hänkin oli ihminen! KES
Hetkeksi pimeni tämän jykevän naavaparran silmät ja kuumeni havuhattuinen pää, koska tulla tuoksahti sisälle kaksi karskia miestä ja tuimana tuilotti majan ovella vallesmannin rohkea silmä. Miehet viinapannuhun, tuohon mustaan neekerityttöön, tarttuivat kuin tuliset kilpakosijat. Hatun he höyryävänä syrjähän nostivat ja majan nurkkahan tyhjensivät perikon pannusta.
Seurassa armaitten näin läksi hän huolien matkaan. Matkaa päästy ei puoliakaan, kun tieltä jo kuului kutsuva ääni, ja huomattiin nyt vanha Susanna. Suuttunehelta hän näytti ja tärkiltä, kun tähystellen rientäen astui päin, esiliinasen hulpio käessä, pyyhkien innoissaan hien otsastaan vähän päästä. Vaan kun etsityt löysi ja kun näki kohdalla heidät, astui syrjähän tiest' odotellen.
Jo kiittäissään hänen huomattiin yhä syrjähän silmäilleen: otus mieron, mies risamekko siin' oli ääneti, itsekseen. Luo viittasi miestä hän nyt: »Mies hei, liki astu, mit' arkailet? Kun taannoin tie verileikkiin vei, noin syrjässä ollut et. Sinä kaatuneelta, sen muistat kait, vain tempasit pyssyn pois, ja miesten jälkeen riensit, hait, miss' ottelu kuumin ois.
Minkä auskar' ammentavi, Viskin vettä viskoavi, Senp' on verran jo venohon Ahtoi aaltoa ulappa, Tyrsky työnteli ra'oista, Läikytteli liitoksista. On se mullakin venonen, Pursi tuulessa tukeva: Tuuli kehnon kallistavi, Vinohon vihuri viepi, Kuohu syrjähän sysääpi, Pois sivulle siirtelevi Tavotellulta taholta, Unelmitteni uralta.
Mikä vastus voisi estää äidin rakkautta; sen voiman edessä sulaa kaikki, mitä ikinä tungeikse sen etehen. Ja millä tarkalla huolellisuudella hän sitten hakee jättämättä pienimpääkään paikkaa: Kivet syrjähän sysäsi, Kannot käänti kallellehen, Risut siirti tien sivuhun, Haot potki portahiksi. Ei voi mikään vaarakaan peloittaa äidin sydäntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät