Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Sisällinen tuska oli sitä suurempi, eikö niin? ANNA LIISA. Se oli niin suuri, että sitä tuskin jaksoin kantaa. Omantunnon vaivat eivät antaneet minulle hetkeksikään lepoa. ROVASTI. Rohkeutta vaan, lapseni! Mikä oli synti, jonka teit? ANNA LIISA. Neljä vuotta sitten synnytin lapsen, metsässä tuolla, ja minä, poloinen, tapoin hänet. RISTOLAN EM
Poikasen synnytin kyllä ma kunnokkaan, sotikuulun, urhoist' uljaimman; kuin puun vesa nuori hän nousi; niinkuin tarhan tainta ma kasvatin häntä ja kaitsin, rantaan Ilionin hänet laitoin kaarevin laivoin vastaan miehiä sen; mut en tervehtää, halaella jälleen saapuneheks saa häntä ma Peleun linnaan.
Siksi, että Wittenbergin munkki on oikeassa: ei ole välittäjää ihmisten ja Jumalan välillä! Kukaan ei nähnyt, mitä tuolla tapahtui. Ei ole ketään, joka todistaa minua vastaan. Minun poikani! Rakastettu lapseni! Tule luokseni! Tässä minä olen! Hst! Sanonpa sinulle jotain. Minä olen vihattu tuolla ylhäällä, tähtien takana, siksi, että synnytin sinut maailmaan.
Kuin valon virrassa uin ma ja kanssasi henkeni nousee, alleni maailma jää, valhe ja maailma jää. Yö mua suuteli suulle ja tähdet mun sieluuni katsoi silloin ma synnytin sun, tähdille synnytin sun. SYD
Hän oli minun herrani tai pikemmin minun isäni, minun puolisoni tai pikemmin minun veljeni, minun rakastajani tai pikemmin minun rakas opettajani... Maunu Tavast sallii sen liikkumattomana tapahtuvan. ANNA: Minä synnytin hänelle pojan. MAUNU TAVAST: Pojan? ANNA: Niin. Mutta meidän täytyi salata hänen syntymisensä. MAUNU TAVAST: Tuo mies ei vienyt vihille sinua? ANNA: Hän oli pappi.
Tai ajattelin: kaivan kuopan valmiiksi, ja ennenkuin ehtii hengähtämään sysään multaa päälle. Mutta en tarvinnut upottaa enkä kuoppaan syöstä. Sillä nähtyään onnettoman tilani ja etten pystynyt salaisuuttani ilmaisemaan, jumala sääli minua ja esti murhasta. Onnellisesti ihmisiltä salattuani mitä tuleman piti, synnytin kenenkään aavistamatta lepikkoon.
Surussa saavuin tänne, surussa synnytin sinut, surullinen on ensimäinen juhla, jonka sinulle valmistan. Nämä sanat sanottuaan hän suuteli lasta, ja heti sen jälkeen heitti hän henkensä. Rohalt Sanan-Pitäjä otti orvon hoivaansa. Jo piirittivät herttua Morganin miehet Kanoelin linnaakin; mahdotonta olisi ollut Rohaltin kauan kestää.
Hänen ajatuksensa johtuivat ylöspäin; hän oli niin vieraantunut maasta. "Kaikki maan päällä on pysymätöntä", hän ajatteli. "Lieneekö tuolla ylhäällä paremmat olot? Tuskin minulle, kurjalle. Pieni lapseni on siellä, minun oma lapseni, vaan mistäpä hän minua rakastaisi? Siitäkö, että synnytin hänet tähän kurjuuden maailmaan? Ja laitin hänet täältä ennen aikojaan pois.
Oi milloin tullee pilveni myrskyisä, Ma milloin saanen, uneltu armas, Sun nähdä kirkastavana miekallas' Sen liekin, min rintaas' synnytin mä? Nyt kuullos, Gylnandyne sä vaalea, Mit' äänt' Oihonna lauluhun vaatii; Ei suruinen, vaan raikas on tarinain, Se tunturituulten henkeä on.
»Minä häpesin, kun sinä synnyit, sillä minä synnytin sinut vanhalla ijälläni. Merkitsikö se, että minun täytyy sinun tähtesi suureksi tultuasikin hävetä...?» Se putosi kuin lyijypuntti, painaen nuorukaisen polvilleen. »
Päivän Sana
Muut Etsivät