Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
HUSSO. Sinä? Sinäkö et suostuisi? Sepä kumma! ANNA LIISA. Kuinka voisin suostua, kun en hänestä enää vähääkään välitä. Enkä ole sen koomin välittänyt. HUSSO. Sitä et voi tietää. Neljään vuoteen et ole häntä nähnyt, tuskin muistat enää, minkä näköinenkään hän on. Annahan olla, kun Mikko ilmestyy eteesi, niin pian sydämesi lämpenee uudelleen. Ei vanha rakkaus ruostu.
Ota sitten koko kotka, vaan anna sen elää! sanoi Wappu tuskissansa. Jooseppi katseli häntä kummastellen. Mitä sinä ajattelet! Enhän tahdo ryöstää sinulta eläintä, johon sydämesi on niin kiintynyt. Ehkä minun joskus onnistuu vangita karhun-pentua, ja sen tuon sinulle, jotta seura tulisi täydellisemmäksi!
Minä en saisi koskaan untakaan hänen poissa-ollessaan olisin vaan aina kuulevinani hänen kuolonhuokauksensa joka tuulenhenkäyksessä. Ja sinäkin, veljeni, vaikka paremmin osaat salata sydämesi tunteita, olisit melkein yhtä paljon huolissas".
Hän suostui senvuoksi vastaan ottamaan nuoren ystävättärensä, milloin vaan hän pääsisi tulemaan, mutta pyysi hänen käydessään käyttämään varovaisuutta, ett'ei vihamiesten vihaa sytytettäisi. "Jää hyvästi", lisäsi hän, "ja olkoon Israelin Jumalan siunaus kanssasi ja hänen poikansa Jesuksen Kristuksen armo ja rauha täyttäköön sydämesi."
Anna minun olla osallisena iloissasi ja suruissasi niin paljon kuin oma sydämesi käskee. Ja ota vastaan mitä minä voin sinulle antaa. Senkaltaista tunnetta kuin avioliitto edellyttää emme voi toisillemme antaa, et sinä minulle enkä minäkään enää sinulle. Mutta näin onkin hyvä. Ja näin omistamme toisemme enin. Nyt alkaa minulle työn aika, onnen aika, maailman suurella työkentällä, ihmisten seassa.
Sydämesi on niin raikas, Viel' on riemuella aikas, Henkesi on saastaton. Tunnen jotain riemustas: Kuin se kaukaa kajastaisi, Kaipaukseni toteuttaisi, Tarttuu puhtaudestas. Berlin 18/9 Luona keisarin hovin On lähde kaunoinen, Ylös kuohuvin povin Se silmää taivaasen. Luonnon lähtehen lailla, Se purkaa helmiään, Luonnon alkua vailla Tok' ehtyy yhtenään. Berlin 21/9.
IIVARI. Suokaat anteiksi, vaikka löin vähän leikkiä. Sovintoa tahdon todenteolla minäkin. Ennen ystävien kasvoja ympärillämme kuin vihamiesten! TOPIAS. Martta, sinä myös sydämesi lievetä anna! Sinä olet ääneti. SEPETEUS. Topiaksen vaimo, sinulle sanasen lausun.
Ja hän: »Vaikk' kantais sata naamiota sun kasvos, eivät vähimmätkään oisi minulle salatut sun miettehesi. Näkysi näit, siks ettei sydämesi vesiltä rauhan sulkeutuisi, jotka lähteestä ijäisestä virtailevat. En kysynyt: 'Mik' on sun? kuin se tekee, mi katsoo silmin vain, jotk' eivät näe, kun hengetönnä kuollut ruumis lepää.
»Palkitkoot jumalat sinun hyvän sydämesi!» Glaukus sanoi syvästi liikutettuna ja aavistamatta, minkä tulen sytytti, hän suuteli uudelleen häntä otsalle. »Annathan anteeksi minulle», Nydia sanoi, »etkä enää puhu minulle vapaudesta; minun onneni on olla orja. Olet luvannut, ettet minua kenellekään lahjota .» »Niin olen.» »Ja nyt menen kukkien luo.»
Nyt on lumous kadonnut, jolla sinä minun sydämeni sidoit. Elämäni kauniin uni on loppunut, minä olen herännyt! Sinä olit minun elämäni; sinä olet ehkä minun kuolemani, vaan minä en sinua syytä. Rakkautta ei voi kukaan herättää. Sinun sydämesi on kylmä; sinä et ymmärrä minua, sentähden tunteeni eivät löydä vastinetta sydämessäsi. Sentähden minä lähden mihin, en itse tiedä.
Päivän Sana
Muut Etsivät