Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Pekka viritti viulun, kosketti sormin kieliin ja vihdoin veti voimakkaasti käyrällä. jotta oitis tuntui viulu olevan tottuneissa käsissä. Kaikki vaikenivat. Jokohan Pekka soittaisi Hollolan polskaa. Pekka asetti viulun perän leukansa alle, avasi suunsa ja lauloi vakaisesti samalla säestäen viululla: Jo joutui armas aika Ja suvi suloinen!
Tule aamuun hymyilevään, tule tuoksuun syreenein! Ens kukkasista kevään ens seppelen ma tein. Kevätlintujen laulussa helää kaikk' elämän ihanuus. On sille, ken varjossa elää, joka suvi ihme uus. Kuin nuotiossa hiilet on nousu aamunkoin. Valaa kirkontornin tiilet se hehkuvin purppuroin. Suvi kukkien loiston lupaa ja kypsät hedelmät. Taas rakennan toivon tupaa, unet vanhat heräävät.
Me saimme kauniin, karun maan ja talven pitkän, jäisen, me saimme suven valkean ja kevään kiitäväisen. Kuin pääskyn siipi välkähtää, niin katoo suvi meiltä. Me kevääss' unen poimimme, mut toden syksyn teiltä. Oi syksy, sinun maljastas suo meidän voimaa juoda! Suo meidän työhön uskoa ja aina uutta luoda.
Enää en, seuraten mutkia virran, nää viehkeitä kukkia haan, etsi en jälkiä häipyvän riemun; käyn huolteni vallassa vaan. Pois joko siis suvi laaksoista lähti? Syys synkkäkö saapunut lie? Ei toki! Kilvanhan ruusujen kisaan säät seijahat mettiset vie. Kätkeä tahtoisin tunteeni salaan, mut aikaa jo selville sain: rintani kaikkien kaihojen syynä sulo Jenni on, Jenni on vain!
Mutta kesä kaunihimbi, viitta päällä ruohon-päinen, panda päässä kukkaisista, oli Suomen suojelia, hautoi pakkaiset pahatkin; järven jäätä pehmitellen, lunda liemeksi sulaten, teki talven tuskaiseksi, joka hiestä hikoili; päivä poltti ukon päätä, vesi virsuissa purisi; suvi tuli siunattava meille avuksi merestä, ajoi talven taka-perin, lisäs' leipämme varoja.
Oli enää vaan yksi suvi jäljellä Jussin olo-ajasta Mattilassa, tänä suvena tuli hänen käydä rippikoulu ja sitten syksyllä sai hän mennä mihinkä tahtoi. Mutta huonoapa se oli rippikouluun meno kun tuskin ollenkaan osasi lukea. Koetettiin sitä nyt kyllä hiukan ajaa taitoa päähän, sillä tiesivätpä Mattilaiset, ett'ei se olisi heille kunniaksi, jos ei poikaa ripille laskettaisi.
Sen jälkeen ei hän enää puhunut mitään. Me istuimme ja rupesimme veisaamaan: "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen". Mutta Kreeta hengitti vielä muutaman raskaan kerran ja sammui niinkuin kynttilä ennen Himmeliinin pöydällä. Lopetan tämän kertomuksen Kreetan lopusta kysymysmerkillä, sillä kuka osaa selittää hänen elämänsä himmeän sadun? Kesäkuun 1 p. Tarkastin Mattia haudalla.
Talvi on jo laannut raivoomasta, Sulain talven kukat varisee, Kevään sulo joutuu taivahasta, Päivä metsää, vettä suutelee; Koht' on suvi, aallot liikkehessä; Kullanmoisna kukkaverhona Ovat niityt päivän heltehessä, Sekä lähteet tanssii lehdoissa.
Ei ajall' ole rauhaa: vaihtuu suvi Viluiseen talveen, kaikki kylmää jää, Mahala hyytyy, lehti surkastuvi, Kaikk' alastont' on, lumen peittämää. Jos suven nesteistä ei tilkkaa jäisi Lasiseen kätkettynä vankilaan, Kaikk' ihanuuden tuoksut häviäisi, Ei siitä jäisi muiston hiukkaakaan. Mut kukasta jos puserretaan väki, Se elää vielä talven keskelläki.
Kuinka hyvältä sentään tuntuu päästä kotia! Taas on suvi, minulla jo kahdeskolmatta. Pohjalammilla on häät. Kirjavalla vaatteella peitetty kaappi on alttarina; tämän satunnaisen alttarin edessä on kukitettu ryijy, ryijyllä on kaksi n.s. vihkipallia, joille parin on määrä polvillensa laskeutua.
Päivän Sana
Muut Etsivät