United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suuremp' ei mua vois suru sortaa, ei edes, vaikka jo kuulisin, ett' oma taatto on kuollut, Fthian mailla jok' itkien kai ikävöitsevi luokseen poikaans' urhoisaa, joka kaukana kamppaelussa vuoksi on herjaisen Helenen kera iliolaisten, tai jumalsorja Neoptolemos, oma poikani, joll' on 326 Skyros kasvintanterenaan, jos on viel' elon mailla.
Antoniota äsken palvelleita On meidän armeijassa tarpeeks asti Vangitsemahan häntä. Käske se. Väkemme kestitse; on varaa meillä; Se on sen ansainnut. Antonius parka! Toinen kohtaus. Aleksandria. Huone hovilinnassa. ANTONIUS. Tapella kanssani ei tahdo? ENOBARBUS. Ei. ANTONIUS. Ja miksi ei? ENOBARBUS. Hän varmaan luulee, että. Kun häll' on kymmenesti suuremp' onni, Hän kymmentä myös vastaa.
Suuresta armosta, kun annat syytä Valittaa mun ja lisäks neuvot keinon, Mitenkä valittaa! Vain yhtä pyydän; Pois sitten käyn ja enää en sua vaivaa. Suostutko? BOLINGBROKE. Sanokaa se, hyvä lanko. KUNINGAS RICHARD. Hyvä lanko? Suuremp' olen kuningasta; Kun olin kuningas, vain alamaiset Mua mairivat; nyt olen alamainen, Ja nyt mua mairii itse kuningas. Näin suurena ei kerjätä mun tarvis.
SERVILIUS. Jos saisin pyytää teitä, hyvät herrat, Tulemaan toiseen aikaan, niin tuo mulle Suotuista oisi; sillä, toden totta, Nyt herrani mieli on kumman raskas: Hänestä kaikki iloisuus on poissa, Hän sairas on ja pysyy huoneessaan. LUCULLUKSEN PALVELIJA. Huoneessaan pysyy moni tervekin; Mut jos niin raihnas on hän, sitä suuremp' Ois hänen pakko maksaa velkojansa Ja selväks tehdä tiensä jumaliin.
Tulimme hänen puheilleen, se sano, Ja syntiä et tee, jos sanot senkin, Ett' ylhä ylpeys ja alha mieli Hänessä asuu, suuremp' itseluulo Kuin ansiokkuus. Häntä paremmat, Suvaiten tuota raakaa röykkeyttä, Salaavat herrautensa pyhän voiman Ja hänen oikkujensa ylivaltaa Sukoillen kumartavat, tarkkaavatpa Niin hänen juoniensa nousut, laskut, Kuin sodan meno hänen vuoroistaan Kokonaan riippuis.
Siis tule, Antilokhos, Zeun aaluva, kuin tapa säätää, vaunujes ääreen käy sekä valjakkos, käsin tartu ruoskaan notkeahan, joll' äsken juoksua kiihdit, orheja koskettain vala vanno Poseidonin kautta, ettet vaunuja mun sinä estänyt viekkahin juonin!" Mielevä Antilokhos nyt tuohon vastasi jälleen: "Leppyös, oi Menelaos; nuor' olen vielä, se muista, paljoa suuremp' on ikä, kuntokin, valtias, sulla.
Ja mitä, vaikk'ei työmme suuremp' oisi Kuin kipunan, mi syntyy sammumaan, Ja verrata vaikk' eloamme voisi Meressä yksityiseen pisaraan; Sun tähdes vaan me käymme riemahdellen, Kuin aalto kosken kuohuun hyppiellen, Ja katoamme tuimaan taisteloon. Mut sinä, Suomenmaamme, tulet rikkaaks Ja suureks, mahtavaks ja mainehikkaaks. Jumala synnyinmaata siunatkoon! Kaikuja Hämeestä 1878.
BRABANTIO. Ei muuta mitään kuin ett' on se niin. OTHELLO. Arvoisat, mahtavat ja suuret herrat, Te ylevät ja taatut suosijani! Tuon vanhan miehen tyttären ma vein, Se totta on; nain hänet, se on totta; Niin suur' on päästä päähän rikokseni, Sen suuremp' ei.
Mut tietäs käy, Toskanan mies, jo itkuun haluni suuremp' on kuin haastelohon: niin maamme järkyttänyt mult' on mielen.» Tiesimme, että askeleemme kuuli nuo sielut kalliit, vaan kun vaikenivat, se meidät sai tien suuntaan uskomahan.
Tää, jolla nimi on ja valta suuri Ja vielä suuremp' urheus ja mieli, Nyt päivän sankar' on. Jos maineens' yltyy. Niin mailman järjestystä uhkaa vaara. On hautumassa paljo, jossa vasta On, niinkuin jouhen karvass', elon alku, Vaan myrkkyä ei vielä. Päälliköille Vie tieto, että tahtomme on täältä Pois päästä viipymättä. ENOBARBUS. Kyllä, herra. Kolmas kohtaus. Paikka sama. Toinen huone.