Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
»Vaan jospa...» alotti tyttö, mutta kiihkeä suudelma sulki hänen huulensa. »Jos tietäisit», jatkoi nuorukainen hetken päästä, »kuinka minä olen sinua kaivannut ja koko päivän vain odottanut että ilta joutuisi. Siitä asti kun minä sinun gasellinsilmäsi näin, en ole voinut muuta ajatella.» »Niinkö, Olavi?» Tyttö puristausi lujempaan.
Oliko tuo kuuma veljen suudelma, eli hänen otsallensa pudonnut kyynel, joka yhtäkkiä herätti Anteron. Hän loi silmänsä auki ihmetellen silmäillen ympärillensä, nähtävästi tietämättä, missä hän oli. Vihdoin kääntyivät silmänsä akkunaan, johon kuu kirkkaana loisti. "Mitä tämä on?" sanoi mieltänsä malttamaton Antero. "Kun? Voimmeko nähdä sen pimeässä tunnelissakin."
» Näin pitkästi olen kirjoittanut, ja kuitenkin olisi vielä jäljellä tuhansia sanoja, mutta lopputulos kaikesta on kuitenkin se, että sallit minun niinkuin ennenkin käydä teillä, sillä Sinusta se riippuu. Rakkaani, jää hyvästi! Vielä viimeinen suudelma, lämmin kuin rakkauteni, ja viimeinen syleily, tulinen kuin se! Ikuisesti olen Sinun sydämessäsi. Sen Jumala kyllä antaa anteeksi.
Mutta tämä suudelma sytytti palon hänen sieluunsa, eikä kumpikaan voinut eikä tahtonut sammuttaa sitä enää. He eivät enää kaivanneet ainoastaan keskustelua.
Amalia kulta! Anna minulle yks' seppele! Oi armaani! kuinka vaalea on otsasi ja kylmä! Suo minun tehdä tämä rakkauden osoitus sinulle suo särjettyjen kukkain toinen toisiaan suudella! Ja nyt jäähyväiseksi yksi suudelma! ensimmäinen ja viimeinen! Burmeister. Yksi vaate vielä puuttuu tuohon kauniin kuolinpukuun. Se ei saa siinä puuttua!
Suudelma. Sua kyltymättä suutelen; Ja tokko konsaan kyllyn? En. Nyt, tyttö kulta, lausu tuo: Mink' onnen muisku sulle suo? Sä suosit tuota niinkuin mie; No missähän sen hauskuus lie? Niin kysyn, äsken kyselin, Ja vastaelet vaan suudelmin. Jos hunajaa mun suussan' ois, Ei muiskus hellemp' olla vois Jos sappee siihen pirskottais, Yht' armas oisi suudelmais.
"Me olemme nähneet vielä todistuksen tämän avioliiton solmiamisesta. Eläköön kuningas Vitiges ja hänen kaunis vaimonsa, kuningatar Matasunta." He olivat yksin. Vitiges silmäili kauan ja tarkkaavaisena kammiota. Ensi töikseen Matasunta, jonka otsaa kuninkaan suudelma vielä poltti, ehdottomasti vetäytyi tästä niin kauaksi kuin mahdollista.
Minun täytyi hänelle sanoa, että olit minun tuttavani ja että sinä olit hyvin hyvä minulle. Ah! Mitä sinä ajattelet? Sinä olet niin kummallisen näköinen. En minä mitään ajattele, en kerrassaan mitään. Ja nyt hyvästi! Anna minulle vielä yksi suudelma! Kyllä sinä todellakin olet hyvä minulle, Lyyli. 2 kohtaus. Minä pelkään, minä pelkään niin. Sisään! Minä näin, että Lyylillä oli vieraita.
Käsivarteni hänen kaulaansa kietaisen, sillä se sanoo, joka kerta silloin sanoo, kun minua vyötäisistä pitää: »Ei ole kenenkään varsi niin hento kuin sinun, Anja, ei kenenkään suudelma niin suloinen kuin sinun.» Sen saman se sanoi minullekin. Lienee sanonut, vaan ei tarkoittanut, sillä ei ole vartesi niin hento kuin minun. Eikä tarvitse ollakaan.
Ja se tunkeutui, se suudelma, hänen suoniinsa, hänen luittensa ytimiin asti, synnyttäen niin salaperäisen puistatuksen, että hän lykkäsi rajusti Julienin pois luotaan ja oli kaatua selälleen. Mennään pois, mennään pois! kuiskasi hän. Julien ei vastannut siihen mitään, mutta tarttui häntä käsistä ja piteli niitä käsissään. He eivät vaihtaneet sitten enää sanaakaan kotiin asti.
Päivän Sana
Muut Etsivät