Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Noh, minulle se on yhdentekevä, kulkipa hän sinne tai tänne, eihän Julle kuitenkaan voi aavistaa, mitä varten olen tänne tullut," jupisi Klaara samalla, kun hän, vakuuttaakseen itseään, ett'ei kirje olisi näkösällä, kädellään työnsi kirjettä kaulaliinansa alle. Tuokion kuluttua seisoi Julle Klaaran edessä. Hellä käden puristus ja vilpittömästä rakkaudesta, palava suudelma oli Jullen tervehdys.
Laski hän kätens rintani päälle, Mua hyvästi jättäen, Suudelma kuuma huuliain poltti Ja pyörrytti ihanast'; Leimahti mun povessain, Elon virta koskena, Mua herättäin unesta lemmen, Kiertonsa alkoi taasen. Jo leimuuvat tuliset viirit, Kaks joukkoa tanterell' seisoo, Kuin ukkosen pilveä kaksi, Niin uhaten toinen toistans.
Ei, minun täytyy pukeutua ... jotta olisin kylliksi arvokas ottamaan hänet vastaan. Mutta... Jälleen väreili kamala hymy mustalaisnaisen kauneilla huulilla. Olet oikeassa ... hyvästi siksi, elämäni, autuuteni! Hyvästi, Bruno! Mutta ennenkuin menen, Anna, huudahti Bruno, suo minulle suudelma, yksi ainoa suudelma!
"Kuinka voit epäillä sitä?" "Alfhild, anna minulle suudelma!" "Mutta, John" "Anna minulle suudelma!" Hän kietoi käsivartensa tytön vyötäisille ja painoi pitkän suudelman hänen huulillensa. "Nyt minä tiedän mitä minun tulee tehdä. Tästä hienostelemisesta täytyy tulla loppu." "Mitä sinä tarkoitat?" "Sen tulet saamaan nähdä. Käy kansani! Minä tahdon julkaista kihlauksemme."
Tämä oli minulle liiaksi, luulin, että kadottaisin järkeni. Kiertäen käteni hänen kaulaansa, huusin epätoivon tuskalla: Arno, Arno, jää kotiin, jää kotiin! Tiesin pyytäväni mahdottomia ja kuitenkin rukoilin uudelleen ja yhä uudelleen: jää kotiin! Herra luutnantti, kuului ääni etuhuoneesta, pelkään, että myöhästytte! Vielä suudelma, viimeinen suudelma, ja hän riensi ulos.
Hän hiipi hiljaa foria eli laivan reunaa pitkin sen toiseen päähän, pysähtyi ja kumartui tuijottamaan syvyyteen; viileä viima huokui sieltä hänen polttavalle otsalleen. »Se on kuoleman suudelma», hän sanoi, »se on tervetullut». Leuto ilma hyväili hänen aaltoilevia hiuksiaan; hän työnsi ne kasvoiltaan ja kohotti katseensa niin herkkänä ja niin valottomana kohti taivasta, jonka lempeitä piirteitä hän ei ollut koskaan nähnyt.
Sanoa viimeinen jäähyväinen, nähdä viime katse, tuntea viime suudelma ja yhteisen, ainoan onnen täydellisyys? Ja sittenkö erota, sittenkö hävitä? Eikö olla missään? Eikö enää milloinkaan tavata toisiaan? Maailmatko kulkisivat ratojaan? Ihmisiäkö syntyisi ja kuolisi, eikä koskaan ilmestyisi enää heitä kahta, ei Liisaa eikä Johannesta? Olihan mahdotonta myös niin ajatella.
No, hautaan saakka sitten.... Pidätkö enemmän siitä sanasta?... Anna nyt minulle kiltisti suudelma.... Kas niin.... Kiitos, enkelini!... Rohkaise nyt jälleen itsesi!... Hitto kuitenkin tuota reikeliä.... Ei ole naurun asia suoriutua siitä ... sitä ei voisi mitenkään työntää syrjään, ellei huomaisi tässä alla pikku ruuvia... Ainoastaan vanha vainukoira tällaisen perille pääsee... Hei!
Sulotuoksuinen suudelma ja laakeriseppele pois, rauhattomat ajatukset! Ne ovat vaarallisia kukkia ne tekevät hedelmää. Voi, se lapsi oli niin varttunut ja niin kaunis! Tämä on kolmas ja viimeinen kappale runoelmaa "St. Siinä on myöskin, melkein sana sanalta, ensimäinen säkeistö sitä runoa, joka esiintyy sivulla 139. Päästäkseni siitä eroon minun täytyi se kirjottaa.
TYKO. He suutelivat! PAULI. Mutta nyt ei siitä. He suutelivat! PAULI. Miksi kirkaiset Näin villitysti? No, he suutelivat. TYKO. Se suudelma kyykärmeen pistoksena Mun povessani tuntui; sydämmeni Se ainiaksi myrkyttänyt on.
Päivän Sana
Muut Etsivät