United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän näytti, kuinka erästä ruuvia kiertämällä voi saada säveleet joko tulvaamaan koko voimallaan huoneeseen tai kaikumaan niin heikkoina ja kaukaisina, että tuskin tiesi, kuuliko niitä todella, vaiko vain kuvitteli kuulevansa.
FEDERICO. No varmaankin rakkautensa teihin! DOLORES. Ei, rakkautensa häneen. MARIANA. | Mummuunko? DOLORES. Niin juuri! Mummuun! FEDERICO. Ystävä raukka! Kyllä minua aavisti, että hän on ruuvia vailla. DOLORES. Niin minäkin luulin, kun nä'in hänen ypöyksinänsä makaavan polvillaan huoneessa. FEDERICO. Vai on hän sitäkin tehnyt?
Eikä poksahda kyllä se saattaa poksahtaakin, jos tulta liian korkealle vääntää, mutta onko pakko vääntää. Tultako vääntää' Elä elä, mitenkä sinä tulta väännät! No, ka kun ruuvia vääntää oikeaan käteen, niin sydän nousee siinä on niinkuin kynttilässäkin sydän, ja tuli nousee myöskin, mutta kun vasempaan käteen, niin se pienenee, ja kun sitten puhaisee, niin se sammuu.
Kaikki ihmiset näyttivät niin äärettömän tyhmiltä, jotka polttivat esimerkiksi pärettä, jota heilläkin isävainaan aikana poltettiin. Mikä työ siinä oli niitä laittaessa ja miten huoneet menevät paikalla nokisiksi, kuin riihi tai paja. Siihen sijaan kun lamppuun panee tulen, niin ei tarvitse tuhertaa, pyöräyttää ruuvia vaan sen mukaan kuin tarvitsee isompaa tai pienempää valoa.
Jo hellitti Tiina rukin polkemista, katsoi lankaa rullalla, väänsi hiukan ruuvia. Pyöräytti sitten pari ympärystää, ruuvasi taas ruuvia ja alkoi harvaksensa sanella: "Olkaahan nyt tässä pari yötä vielä ... taitaapa sitä tilaa nyt olla." Tiina puhui, niin kuin se, joka tietää toista ilahuttavansa jollain lupauksella, joka samalla tuottaa itselle jonkullaista uhrausta.
Hetkisen koettelemisen perästä onnistui alaprefektin saada koneen eri osat kokoon ja hän astui sitte minun kanssani makuuhuoneesen jättäen väkensä ylös ruuvia vääntämään. Tukehduttava katos väännettiin sitte alas, vaan ei niin äänettömästi kuin minä olin kuullut sen laskeuvan. Kun minä muistutin sitä alaprefektille, oli hänen perin yksinkertaisessa vastauksessaan hirvittävä ajatus.
Ne konnat, jotka ylhäällä ruuvia väänsivät, luulivat varmaankin saavuttaneensa tarkoituksensa. Vitkalleen ja äänetönnä niinkuin se oli laskenut, nousi tämä hirvittävä vuoteenkatos entiselle tilallensa päin. Samassa kun se ulottui tolppien päihin oli se ehtinyt kattoon kiinni.
Ei reikää eikä ruuvia näkynyt enään; vuode oli niinkuin vuode ainakin, katos niinkuin tavallinen katos epäileväisimmänkin silmissä. Nyt vasta minä saatoin liikkua, nousta tuolilta ja ruveta tuumimaan, kuinka minä pääsisin pakenemaan. Jos vähimmälläkin kolinalla ilmoittaisin, ettei murhayritys ollutkaan onnistunut, olin varma siitä, että olisivat minun murhanneet.
No, hautaan saakka sitten.... Pidätkö enemmän siitä sanasta?... Anna nyt minulle kiltisti suudelma.... Kas niin.... Kiitos, enkelini!... Rohkaise nyt jälleen itsesi!... Hitto kuitenkin tuota reikeliä.... Ei ole naurun asia suoriutua siitä ... sitä ei voisi mitenkään työntää syrjään, ellei huomaisi tässä alla pikku ruuvia... Ainoastaan vanha vainukoira tällaisen perille pääsee... Hei!
Siinä määrässä olisi riittävän tarpeeksi, mitä monenkaltaisuuteen tulee. Työn jako olisi ainoa keino auttamaan uhkaavasta pulasta. Akselia, ratas- ja vetovärkkiä, hakavieteriä ja varsinkin ruuvia ynnä pidäkkeitä sopisi helpommin ja tarkemmin valmistaa tehtaassa.