Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
"Puhu, Ferencz, puhu, puhu! Muista rakkauttani, Muista, että minä olen Sinun oma vaimosi." Ja hän tarttui kiinni käsiin, Painoi niihin huulensa, Sanain asemesta seuras Suudelmata suudelma. Vaiti seisoo Ferencz Renyi Huulin liikkumattomin; Vaikka tuska miehen rintaa Kohotteli aaltoihin. Vihdoin puhkes tumma puna Häpeävän katseehen, Naisen nuoren työnti luotaan, Kääntyi seljin hänehen.
Olavi käveli Ellin rinnalla uteliain, hämmästynein ja samalla vähän iloisin silmin katsellen häntä, jonka kasvoilla hän ei koskaan ollut nähnyt sellaista hehkua eikä äänessä sellaista painoa. Hänen olisi yht'äkkiä tehnyt mieli tarttua häntä tuohon käteen, joka teki niin kiihkeän, miltei intohimoisen liikkeen, vetäistä hänet luokseen ja painaa suudelma hänen avonaiselle kaulalleen.
No, ehkä tämä jollakin tavalla järjestyy. Kirjoitan sinulle, kuinka tämä kehittyy. Minua surettaa ja harmittaa koko juttu. Myöskin siksi ja ehkä eniten juuri siksi, että jos minun täytyy lähteä, niin jäävät kaikki nämä aiheeni keskeneräisiksi. Kirottu suudelma! Ilman sitä! Eipähän se muuten liene ensi kerta. Mutta viimeinen se on, sen vannon. Onhan minulla sentään jo melkoinen saalis salkussani.
Niin! ryöstivät pois meidän toivomme. Kenties. Yksi lahja, yksi lahja vaan! minä en vaadi paljon pettäjän päätä. No, anna minulle sinettisormuksesi. Sinä et anna; no, minä otan sen siis. Mitä, sinä vastustat! Minä muistan, kuinka sinä usein sanoit, että suudelma voisi taivuttaa sinun mieltäsi vaikka mihin. Tuossa saat yhden. Maistuiko se makealta? Saat toisen ja vielä yhden.
Jos minä vain voisin unhottaa ne ajat, kun hän rakasti minua, tuntui rakastavan minua! Minkä tähden se on lävitse mun sisimmän olentoni tunkenut, tuo onni? Minkä tähden nämä toiveet ovat multa kaiken elämän nautinnon nielleet, kun ne samalla näyttivät mulle paratiisia kaukaa? Ja se ensi suudelma! Tuo ainoa! Ja ja nyt! Kuole, koito! Mitä vitkailet sinä?
Jos tuollaisten elkeitten tähden virkasi menettäisit, niin olisi parasta, ett'et niin usein suutelisi noita kolmea sormeasi, joilla nytkin taas niin mukavasti hienoutta osoittelet. Oivallista! Kelpo suudelma! Perhanan kauniita kumarruksia! Niin, niin, aivan niin! Kas niin, taasko sormet suuhun? Jospa edes olisivat peräruiskuja! Se on hänen torvensa. CASSIO. Niin totta onkin.
Siinä levollisessa tavassa, jolla hän ryhtyi tähän aineesen ja taas jätti sen, oli jotakin jaloa, joka olisi koroittanut häntä kunnioituksessani ja rakkaudessani, jos mikään olisi voinut tehdä sitä. "Kaikki on nyt suostuttu ja sovittu meidän välillämme, Trot", lausui tätini, "eikä meidän tarvitse puhua tästä enää. Anna minulle suudelma, ja me lähdemme Commons'iin huomenna aamiaisen jälkeen".
Mutta Jakob nukkui jo syvästi ja sikeästi pahasta omastatunnostaan huolimatta. Hän itki pois surunsa ja pettymyksensä, ja kyyneleet vierivät runsaina ja polttavina. Hän laski päänsä Jakobin pään viereen... Tuo keveä pieni suudelma... Kuinka hän nyt katui, ettei ollut herännyt, ... olisi ollut heräävinään, ja kiertänyt käsivartensa hänen kaulaansa...
No ja! Vaan minä sanon: lapsia ei saa suudella! Semmoinen suudelma nukkuu ja leimahtaa sitte jälleen eloon, kun huulet kasvavat ja vahvistuvat. Totta se kumminkin on ja totena pysyy, että kuningas sinut kerran otti minulta sylistä, ristityttö, ja suuteli ja hyväili sinua, että ihme! Sillä sinä olit sievä ja roteva lapsi." Paashi ei tiennyt mitään suuteloista, vaan nyt hän ne tunsi ja punastui.
Hän kosketti samalla luutnantin otsaa sormensa päällä. "Ymmärrättekö, upseeri?" Luutnantti rypisti kulmiansa. "Hyvä, hyvä, olen säilyttävä salaisuutesi, mutta palkinnoksi siitä sinun täytyy antaa minulle suudelma". "Ei ... sitten, kun menet..." "Heti!"
Päivän Sana
Muut Etsivät