United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niissä on paljon kauniin nuottinsa tähden yleisesti tunnettuja ja suosittuja lauluja, niinkuin Onneton nuorukainen, Toivoton rakkaus, Kultani kaukana kukkuu, Kultaansa ikävöivä, Kultaansa sureva y. m. Ulkomuoto on monessakin kankea ja ylipäänsä huonompi kuin vanhoissa runoissa; mutta useat miellyttävät hellän tunteellisuutensa vuoksi, esm. Merille lähtevä.
Virkahti sulho, sureva sulho: »Luonto jo laittavi kesää, meillä on rakkaus ainoa rikkaus, meillä ei vuodetta, pesää, olla ken maailman orja ei saata, hälle sen maailma maksaa, suo hälle haudan syntymämaata; vieläkö jalkasi jaksaa?»
Nyt seisoi Elias verta vuotavana hänen edessään ja kalpeana; eipä monta ollutkaan jäänyt eloon viime taistelun miehistä. Hän sanoi: »Minä tuon teille Miihkalin viimeisen tervehdyksen. Hän ei enää ole elävien joukossa.» Sureva vaimo ei saanut sanaa suustansa.
"Minunkin isäni lepää siellä, enkä minä ole saanut isääni pitää niinkauan elossa kuin sinä", sanoi Faller. Lents käveli edellä, vuorta ylös. Mikä tuo valkoinen on, joka liikkuu tuolla ylähällä vuorella? Kukahan se siellä on? onko se mahdollista? Eikö se olekaan totta, että äiti on kuollut? Niin, ei hän sitä kestä, hän tulee varmaankin takasin... Sisällisesti vapisten katseli sureva sinnepäin.
Noin puolen minuutin perästä vetäisi sairas vielä lyhyen henkäyksen, jota tehdessä leuka nytkähteli alaspäin, ja se oli viimeinen elonmerkki. Kasvoille tuli kalmankalpeus, ja silmät painuivat kuopalle. Muutamat naapurit ja jälelle jäänyt, sureva kotijoukko olivat saattamassa Laaraa viimeiseen lepoon.
ANTON. Ketä poikaa? LIINA. Leoa. ANTON. Tuota kurjaa lastas, jonka saatat nyt tyköäsi maankulkeuteen pois? LIINA. Tahdotteko seurata häntä? ANTON. No no, ilman vihastumista! Minä seuraan häntä kuin sureva isä. Kas niin, lapsemme, ota hyvästi hellästä mammastas, halaten häntä koruisesti. Täyttäkäät pian tämä viimeinen velvollisuutenne; sillä aikaa joutuu. Rientäkäät! Minä käyn syrjään.
Herra tekee sen, Sanoo Hän, suu totuuden. Amen, amen! Taivaasen Pääsen kauttas, uskon sen. Hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Sinä raukka syntinen, Joka suret itkien, Joll' on sydän sureva, Omatunto pureva, Kanssani käy Golgataan Jesustamme oppimaan! "Isä anna anteeksi!" Jesus sitte saneli: "Vaimo, katso poikaasi, Joka sinut suojelee!" Olkaamme siis vaivoissa Aina lohdutettuina!
Susilaumanahan musiiki parkui ja kiljui, ja äkisti nyt muuttui viherjät tantereet ja metsät meidän ympärillämme autioiksi erämaiksi, ja mustana riippui päällämme sureva taivas.» Ha ha ha! hän rakastaa teitä salasesti, luulen minä. SELMA. Mahdollista kyllä. TAAVETTI. Totisesti rakastaa hän. SELMA. Mutta eihän antanut tämä rakkautensa hänelle juuri herttaista unta. TAAVETTI. Eihän se antanut.
Valkoisen kellertävä, latvoilta tasaiseksi leikattu tukka, liehui myös valtoimena hänen kävellä tepsuttaissaan. Sureva, kaikkien hylkäämä poika ei huomannut hänen tuloaan; hän ei katsellut ympärilleen tällä kerralla, sillä hänellä oli työtä työstään. Kun tyttö pääsi aitaa liki, katsoi hän suurilla, sinisillä silmillään aidan raosta säälivästi ja osanottavasti toisella puolen aitaa surevaa poikaa.
Enkä mä itselleni näin luullu käyvän; Ikäväni kestää kuolemapäivään. Olen ma kun kyyhkynen vierahalla maalla, Lentävä lintunen taivahan alla. Olen ma kun oksalla varpunen pieni, En tieä kuhun otan matkan ja tieni. Nuoruusikä rientää ja aikani kulkee; Jopa noista vaivoista väsymyski tullee. Päiväni päätyy ja elämäni katkee, Multa se mureheni peittää ja kätkee. Kultaansa sureva.