Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Ja sitte jos sointuhun suureen sen vois kantelen kieliä soittaa, niin vuolaana, varmana virtana kai yli merten ja maiden se soisi, ja kansat ja kullalla kruunatut päät sitä kummana kuunnella voisi. Vaan sit'ei suotu vielä kuolevaisen, ei jättikääpiön, mi pyrkii kaikkialle, kun jonkun pienen pulman kaikkeudesta hän viisaudellaan selvillensä sai.
Nyt, Cajus, veroa et velo meiltä; Sen brittiläiset pyyhki pois; se maksoi Mont' urhomiestä, joiden sielulle nyt Sovinnoks suku vaatii teidän verta, Te sotavangit. Siihen suostuimme; Siis kuoloon valmistukaa. LUCIUS. Muistakaa, Ett' onni vaihtelee. Nyt teille voiton Toi sattumus; jos ois se meille suotu, Niin kylmin verin emme vankejamme Näin miekall' uhkaisi.
SEDEKIA KENAANPOIKA. On harvoin suotu kuolevaisien Sen verhon taakse silmäystä luoda, Mi vastaisuuden meiltä kaihtavi, Vaan Jahve joskus profeetoillensa Sen sallinut on, nytkin sallivi. AHAB. Siis etuanne tuota käyttäkää! Mun kostosodan Syyriata vastaan Syy ankarin nyt vaatii alkamaan.
Keisari Kaarlo VI aikoi nähtävästi ajan tullen toimittaa vävynsä Rooman kuninkaaksi vahvistaakseen siten hänen ja tyttärensä asemaa Saksassa, mutta hän tahtoi ensin odottaa tyttärenpojan syntymistä. Hänelle ei kuitenkaan suotu sitä iloa, sillä Maria Teresian kolme vanhinta lasta olivat tyttöjä.
"Luuletteko sen kertomuksen olevan totta, joka tietää, että hän on nähty matkustavan rautatiellä New-Yorkiin?" "Minä luulen sen varmaan olevan totta, herra; ja luulenpa myös olleeni hänen jäljillä. Minä vaan olin liian innokas löytämään häntä; ja minä olisin voinut löytää hänet, jos olisi suotu minun viipyä New-Yorkissa". Minä katsoin Naomiin. "Sen minäkin luulen", sanoi Naomi.
Lykky suotu lähtewälle, Minä makoosta heräisin Silmät selkeni unesta. Panin ylös paperiihin Unen, uuden, merkillisen Joka nähty on nykyisin Sekä kirjaan kirjoitettu Pimiässä pirttisessä Säkiässä sauwusessa Matti Maksasen majassa Nauris Niileksen tygöna Lauri Lantusen kotona Pekko Piranan talossa Tampu Tuomahan tuwassa Kaali housun kammarissa.
Kuink' ompi luonto tyyni kaikkialla, Ja rauhallinen! Tuolla pilkoittaa Kuin peili lahden pinta; purppuralla Auringon sätehet sen rusoittaa. Jo haavan lehdellekin toivottu On suotu lepo, kauan kaivattu. Mut sydän ihmisraukan raivoaa, Sen myrskyt vasta kuolo asettaa! SVEN. Taas olet murheellinen.
Silloin minä muistin Jumalan ensimmäisen sanan: "sinä saat tietää, mitä ihmisissä on." Ja minä sain tietää, että ihmisissä on rakkaus. Ja minä ihastuin siitä, että Jumala oli jo alkanut ilmoittaa minulle sitä, mitä cli luvannut, ja minä hymyilin ensimmäisen kerran. Mutta kaikkea minä en voinut vielä käsittää. Minä en tiennyt mitä ihmiselle ei ole suotu, enkä, mistä ihmiset elävät.
Mutta hyville lapsille sanoi enkeli: "rakkautenne palkinnoksi on teille suotu viisautta ja onnea eläissänne ja kunnioitusta kuoltuanne, sillä äitinne siunaus on hyödyttävä teitä kaikkena elinaikananne ja vielä kuolemankin jälkeen." Silloin kysyivät tottelemattomat lapset: "kuka on äitimme? Emme tunne häntä."
Tässä kuuruss' istuu vanhus, vartoo turhaan sanan verran, sotatöistä kuulla, kuulla, kukistuuko maa vai kestää. Tajuta ei voi hän kotkan kieltä, käsittää ei kaarneen vaakkumista, saloon vieras sanomaa ei saata, nuorukainen, vanhan varaks suotu, tytön mieltä vain nyt tieteleepi.»
Päivän Sana
Muut Etsivät