Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Suot sinä lämpöä, lempeä turvattomalle, köyhälle loistat, lohdutat myöskin murheita mahtavan, rikkaan Painavi pattoinen päänsä sun helmahas hellään, murhaaja, maanpakolainen sua unelmissansa siunaa; syntyen sinulta saamme me katsehen kirkkaan; elämän teillä oot kova kallio keskellä kuohuja, merta; kuoleman aution tullen liekutat meille viimeisen, vaikean viestin rannoilta viidan vihertäviltä.
On yhteen palaankin varmaan viisi neliökilometriä ja kahta puolta Lainiojokea saa tuhansittain runkoja kaataa jokeen. Ja ne ovatkin runkoja ne, sylet eivät yllä monenkaan ympäri. Kyllä minä sen näen ja kuulen, että on täällä metsiäkin, mutta noita soita on paljon. Jos soita ei olisi, niin palsta ei olisi näin laaja. Suot ovat tulleet suuressa jaossa ilmaiseksi.
He ensin tanhus oman laulun mukaan; taas hetkeks seisahtivat, vaikenivat, tekivät noista kuvioista yhden. Oi laulun Luojatar, mi pitkän ijän neroille suot ja kunnian ja heidän taas kauttaan kaupungeille, valtioille! Säteesi salli mulle, että voisin näyt piirtää muille niinkuin näin ne itse; sun voimaas kertokoon nää säkeet niukat!
Sa rusottamaan saat ruukun tummankin pinnan, joka kuivavan rääsyn lipuks kunnian teet, sa kultaat vilja-auman kuin kuningasten linnan, sen pikkusisko, mehiläiskeko, siinä rinnan saa sulta sivumennen myös kultahetaleet. Sulle kunniaa niituilla, metsissä, mailla! Sa siunauksen tarhoille, tanhuile suot.
Vesiperäiset niityt ja suot, joissa petollinen letto kulkijata uhkaa varmalla perikadolla, ja niiden välillä synkkiä metsiä, joiden sisuksia ei metsänhakkaajan kirves ollut vielä käynyt hävittämässä, pienet purot, jotka siellä täällä muodostivat kirkasvetisiä lampia, semmoinen yleensä oli Noidanojan seudun luonto. Erään näiden purojen ylitse, joka jo oli pienen joen kaltainen, kävi puinen silta.
Suot ja nevat kartanoni ympärillä tuskin kannattaisivat teidän hevostanne taikka teitäkään, paitsi missä niiden poikki portaat käyvät, jotka ennen monen tunnin kuluttua saataisiin hävitetyksi.» »Herra Duncan», intti kapteeni, »te katsotte hyväksi niin uskoa.
Tästä päivästä kahden viikon ta'a olet sinä vaimoni, ja sitten et sinä koskaan enään minua tapa, minä tiedän sen, sillä nyt tunnen sydämesi! Silloin Wappu hypähti seisomaan ja koroitti kätensä taivasta kohti: Oi, Sinä ihmeellinen, laupias Jumala, Sinä suot minulle nyt jotakin parempaa kuin maallisen onnen; Sinä suot minulle armo-sanoman!
Elä tuusi tullessasi; Hyv' oppi minulla olla Suot on täynnä suuruksia, Männyt mämmiä mäellä, Olutpuolikot purolla, Juomista joka joella." Mikä kumma kummitseksen.
Hän tuli ja sinä suot minulle anteeksi, jos sanon, ettei hänellä ollut sitä majesteetillista ja ylevää ulkomuotoa, joka sinun ystävillesi sopii hän tuli ja jakeli minulle käskyjänsä niin ylpeästi, kuin olisin ollut hänen orjansa. Minun kiivas luontoni yltyi. Hän löi minua ja se vimmastutti minua.
Siitä me tunsimme rakkauden, että Hän on henkensä meidän edestämme pannut. Sinä olet, Herra Jesus, rakkauden mehu; Siksi sielu mielellänsä rakkauttas kehuu. Vaan en varsin hyvin mielin saata sitä tehdä, Ennenkuin Sä armostas suot rakkauttas nähdä. Ah, siis anna rakkautes tulla mulle ilmiin; Vie mua paikkaan, josta saan sen nähdä uskon silmin.
Päivän Sana
Muut Etsivät