United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos Suomi olisi ollut mikä muu maa tahansa, olisi hänestä tietysti tehty ministeri. Mutta Suomessa ei tehdä edusmiehistä ministerejä, harvoinpa senaattorejakaan. Sentähden ei meillä niille parlamenttaarisille kyvyille, joita tahdomme ansioistaan palkita, ole annettavana kuin vähäpätöisiä luottamustoimia: pankinvaltuusmiesten, tarkastajain, revisorien, kontrollöörien ja sen semmoisten virkoja.
Suomi on hukassa, on sanottu, mutta se puhe on valetta, se on valetta! Minä en vielä tiedä, mitä teen, mutta sen minä tiedän, että minä jotain teen! Me teemme, me teemme kaikki! Tehkää! Voi, voi, jos minäkin jotain voisin! huoahti Naimi. Kuka voi meitä vastustaa! Suurta, jaloa, oikeata aatetta ei kukaan voi vastustaa! Pitää olla vain jalo aate! Mutta meillähän on! Meillä se on!
Ei laulujensa laine Oo kauas vierinyt, Ei Suomen suvun maine Oo niissä levinnyt. Ei suuriin muisteloihin Työt isäin syytä suo; Mut töihin mainioihin Tok' kutsuu meitä nuo. Näin ääni haudoistansa Soi yli Suomenmaan: "Nyt työhön uusi kansa, Vie Suomi kunniaan!" "Niin synkän varjon heitti Sun maalles valta yön: Se pimeyteen peitti Sun isiesi työn".
Suomi on synnyinmaani, se on ollut minulle rakas aina lapsuudestani saakka sanoi kreivi. Se on antanut meille, mitä sillä oli antaa: maaseudun rauhan, uskollisuutta ja hartaita ystäviä; onnettomuutemme toimme tänne muassamme meren yli. Olen samaa mieltä kuin sinä, että Niilo Janssen on erotettava ja hinnasta mistä hyvänsä.
Suomalaisten kansallistunto oli viritettävä, Suomen sivistys ja viljelys kohotettava, kansan kaikki voimat jännitettävät; olletikkin oli rajaseutu sekä varallisuudessa että valistuksessa voimistettava ja sotalaitos pantava mainioon kuntoon. Näin varustettuna Suomi saattaisi vielä takaisin voittaa kadotetut alansa.
Senkin taistelun lopetti 1721 vuoden rauha, mutta silloin makasi Suomi kuolevana paarillansa ja Ruotsi oli vararikossa. Venäjällä vankeudessa olleet palasivat kohta sen jälkeen ja pyysivät leipää, mutta sitä ei ollut, ei ainakaan Löfvingin kaltaisille, sillä Ruotsilla ei ollut mitään annettavaa ja Suomessa kasvoi vaan epätoivo ja suru.
Sanoin, että se oli suomalaisen palovakuutusosakeyhtiö Pohjolan talo tuo, joka juuri oli kuorestaan puhkeamaisillaan, ja että oli olemassa suomalainen tapaturmavakuutusosakeyhtiö Kullervo ja suomalainen henkivakuutusosakeyhtiö Suomi, joilla kaikilla oli omat talonsa tai ainakin osaa niihin.
»Isä, äiti, tyttöni armas», puhui hän, »en voi täällä enään laiskana virua, kun Suomi poikiaan taisteluun kutsuu. Sallikaa mun mennä maatani puolustamaan!»
Oli myöhä, ilta kylmä, matkast' olin väsynyt, mut en lepoa, en suojaa minä muistanutkaan nyt. Ei, sun jäilles, tantereilles mieleni se paloi vaan, siell' ol' enempi kuin suoja, enempi kuin lepokaan, siellä Suomen sotajoukko, nuori, uljas, urhoinen. Meihin silloin Suomi katsoi, ja me kaikki Suomehen. Kunniata ukko Klercker ijät päivät saakohon! Vanhus, vaivan nähnyt, näytti vielä mieltä urohon.
Piti muinen hengenvoiman Suomen suku suojanaan, Murti juonet sortajitten tenholauluin, soitollaan: Vaan kun haihtui isäin mahti, laulu unohduksihin, Silloin nukkui hengen voima, taukos tarmo tahdonkin. Mutta raivoon myrsky nousi, tuli aika taistelun: Suomi, unen valtaamana, näytti kuoloon tuomitun. Kansan parhaat sitä huusi, kutsui sotaan nousemaan.