Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Omituisia, alkuperäisiä kansanlauluja Ruotsilla meidän tiedosta on ylen vähä, neki harvoin minkään veroisia. Venäjän laulu, ehkä vähä enemmin Suomen laulun sukulainen, kuitenki paljo erotaksen siitä, niin että, kun jo sanoimma, Suomen laulua ei taita muuhun kun itseensä verrata, juuri tämä itseisyytensä sen vanhaa ikääki todistava.
Senkin taistelun lopetti 1721 vuoden rauha, mutta silloin makasi Suomi kuolevana paarillansa ja Ruotsi oli vararikossa. Venäjällä vankeudessa olleet palasivat kohta sen jälkeen ja pyysivät leipää, mutta sitä ei ollut, ei ainakaan Löfvingin kaltaisille, sillä Ruotsilla ei ollut mitään annettavaa ja Suomessa kasvoi vaan epätoivo ja suru.
Herra tuomiorovasti menee rauhankiihkossaan kovin pitkälle, huudahti hän. Ennenkuin niin pitkällä ollaan, pitää Ruotsilla olla kuningas. Tai kuningatar! Joka tapauksessa vapaus! Me olemme yksinvaltaa tarpeeksi kokeneet emmekä tahdo enää olla missään tekemisissä turkkilaisten pashain kanssa. Meitä on poljettu, sorrettu! Riistetty ja raastettu, vertamme vierasten varjokuningasten vuoksi vuodatettu!
Kun sota vihdoin oli päätetty, sanoi yksi meidän talonpojistamme: »Veriset päät ja Suomen menettäminen siitä lopuksi tulee.» Mutta siihen vastasi Lewenhaupt: »Erämaita on Ruotsilla vara menettääkin. Menköön Suomi!» Rouva. Ne sanat kostakoon heille Jumala. Mutta sinä olet kalpea, kipeä, Vilho! Sprengtport. Olen liiaksi voimia kuluttanut; täytyy kestää mitä ei voi välttää. Aina samaa uudestaan.
Ruotsilla ei ole paljo tämmöisiä mielen suoria ja selviä osotuksia lauluissansa, vaan kun jostain laulavat, pukevat asian kertomatapaan, taikka tarinoivat jostain toisesta, johon ajatuksessa itsiänsä vertailevat. Heidän laulunsa paraasta päästä ovat sitä laatua, kun virsilaulut tämän kokouksen kolmannessa kirjassa, ehkä kyllä niidenki luonnosta paljo eroavaiset.
»Ja saamme kaiketi odottaa tuomiopäivään asti, sillä Ruotsilla ei ole mitään antaa», lisäsi Armfelt. »Siltä näyttää,» vastasi Lybecker luottavasti, »mutta toivoahan aina saattaa ja sill'aikaa on viisainta olla liiaksi uskaltamatta ja saavuttaa voitto hiljaisella peräytymisellä.» Armfelt huokasi syvään. »Jos voittaisimme peräytymisellä, niin johan koko tsaarin valtakunta olisi meidän.
Ruotsilla ja Suomella oli silloin se onni, että heille oli kohonnut nero etevintä laatua, kreivi Augustin Ehrensvärd.
Muistattehan, kuinka kurjiin tekosyihin nojautuen englantilaiset anastivat aluksemme Kaarle XI:n aikana, ja kuitenkin Ruotsin mahtavuus silloin oli ylimmillään. Amsterdamin herrat ovat kovin kateellisia, ja minä pelkään, ettei Ruotsilla ole voimaa saada alamaistensa vaatimuksia huomioon otetuiksi.
Suolan ostajain joukossa oli eräs iäkäs talonpoika, kahden noin 14- ja 16-vuotiaan poikansa kanssa. Hänen kookas vartensa ja noita muita köyhiä arvokkaampi ulkomuotonsa näytti herättävän tuon nuoren muukalaisen huomiota, ja hän kysyi hyvällä herrasmiehen ruotsilla hänen nimeänsä.
Ruotsilla on vielä oma itsensä, mutta Suomella ei ole mitään, sillä sen voima on sama kuin hengeltä tuomitun, joka on kahteen hevoseen sidottuna ja revitään kahtia. Ei sanaakaan enään, kirkasi Löfving ponnahtaen ylös. Ainakaan ei meille. Pois täältä pojat! Kapteeni sieppasi hattunsa lähteäksensä, mutta Attila asettui hänen tiellensä. Jääkää, pyysi hän hiljaisesti. Antakaa minun puhua loppuun.
Päivän Sana
Muut Etsivät