Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. marraskuuta 2025
Kun isä kuolinvuoteellaan jätti tovereillensa hyvästit, leikkasi hän kappaleen univormun rintapielestä ja pyysi että se toimitettaisiin minulle sillä tervehdyksellä, että hänen sydämmensä oli sykkinyt Ruotsin hyväksi, mutta kiitokseksi uhrattiin Suomi ja sen kansa kavallettiin. Tuota muistan vielä.
"Mutta katsos vain, kuinka kaunis se kuitenkin on, tämä kolkko Suomi. Katsos kuinka aurinko loistaa noihin kahteen korkeaan honkaan tuolla metsässä. Tähän pitäisi meidän rakentaa kuninkaan kartano itsellemme." "Niin, tehkäämme niin, herra ja kuningas", sanoi kuningatar. "Näillä paikoin mahtanee olla suopea ilmanala. Katsos vain, kuinka viheriät lehdet puhkeavat puista keskellä talvea."
Teidän ylhäisyytenne, minä vannotan teitä kuninkaan ja oman kunnianne nimessä, maan pelastuksen ja jälkimaailman nimessä, joka kerran on tuomitseva tekojamme pelastakaa Viipuri! Jos se kukistuu, niin on kenties piankin koko Suomi mennyttä kalua.
Kansan suussa kulkewat tarut, jotka jokainen lapsikin tunsi, wenäläisten tekemistä tuho= ja hirmutöistä, semminkin isonwihan aikana, oliwat päällepäätteeksi sytyttäneet rakkautta Ruotsia, wihaa ja inhoa wenäläisiä kohtaan. Kun kaiken tämän otamme lukuun, oliko kumma, että koko Suomi katseli kauhulla wenäläisen maahan ryntäystä ja että kansassakin wallitsi kiihkeä taistelun himo?
Kestit vaivasi niinkuin mies; Viimein valkeni Sunkin ties, Kohta jo Sull' oma leimuu lies, Laulusi viet lavealle. Kauvas soipi jo äänes Sun, Yhtyy kansa jo lauluhun, «Herää, Suomi»-kin Sun ja mun Kaikuva on yli Suomen. Sorja soittaja-veikkosen', Laulinkumppani kultainen, Parhain ystävä miehuuten', Kiitos veljeydestäs! Lauri Árpád.
Se käs', jok' oman oven eessä teitä Niin suomi, että koikkuun kömmitte, Sukelsitte kuin sanko salakaivoon, Ryömitte pehkuun tallin pilttuisiin, Lippaissa, kirstuiss' asuitte kuin pantit, Elitte sikain kanssa, makorauhaa Haitte haudoissa ja käähkänöissä Ja oman kansan kukon kieuntaakin Vavahditte ja vapisitte, luullen Sit' asestetun engelsmannin ääneks: Se voitollinen käsi nytkö herpos, Jok' antoi kodissanne vitsaa teille?
Bruket af de båda genitiver i pluralis är jag ännu icke säker på. Herr Doctorn sade den ena af dem vara af bestämd, den andra af obestämd betydelse. Månne skilnaden är densamma, som emellan bestämd och obestämd artikel i svenskan? Jag påminner mig i anmärkningarne till af Herr Doctorn i Suomi skrifna sånger hafva sett adjektivet hafva det ena och substantivet det andra genitivet.
Ei mikään eikä kukaan liikuttanut häntä enää, senjälkeen kuin hän eräänä viimeisen tuskan ja epätoivon yönä oli työntänyt uuniin paksun paperipinkan pöydältään. Siinä meni »Suomi tulevaisuuden valtiona». Mutta olisi ollut synti sanoa, että hän myöskään kärsi enää. Hän antoi päivän mennä, toisen tulla, ihmetellen, oliko hän enää ollenkaan olemassa. Usein hän ajatteli jo seurata Topin esimerkkiä.
Ei sitä kestä kuin isoon jakoon asti ja varmaanhan se jo tänä kesänä toimeen pannaan, kun muu Suomi on jo satoja vuosia ollut orjuudesta vapaana." "Ei niiden herrojen mutkia tiedä lempokaan", arveli muudan joukosta, "kunhan taas ei niillä vaan olisi joku uus mutka mielessä." "Jottako luulet yhä aiottavan meitä nylkeä?" kysäsi Matti. "Ehei velikulta.
Perästä myrskyn, ukkosen saa taaskin kaunis sää, Taas luojan taivas seijastuu ja päivä lämmittää. Siis luota, Suomi, oikeutees ja turvaa toivohon, Näät, kansa ilman toivoa on kypsi kuolohon. Ei elämää se ansaitse, ken raukaks raukenee, Vaan joka tuulet, tuiskusäät päin määrää taistelee; Ja määrälläsi varmaankin on valo ainoo tie, Se saata keskeen korpien, se sydänmaille vie.
Päivän Sana
Muut Etsivät