Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
"Suo minulle anteeksi, rakas veljeni", vastasi Helena, lempeästi laskien kätensä hänen olkapäällensä ja katsellen häntä kirkkain silmin; "minä en ensinkään tuota tarkoittanut; tarkoitin sitä, ettei minulla, naimisissani, ole ollut mitään aikaa filosofian harjotukseen. Romalaisen puolisona on minun tullut voimassa pitää Sulpicius Labeon perheen arvoa. Minä olen matkustanut paljon.
BRUTUS. Teit itse väärin, moista puolustaissas. CASSIUS. Ei tähän aikaan ole sopivaista Jokaista pientä vikaa saivarrella. BRUTUS. Suo anteeks: itselläs on huono maine. Siit' ett' on sulla pitkät sormet, Cassius; Rahasta virkoja sa myyt ja kaupit Kelvottomille. CASSIUS. Mulla pitkät sormet? Sen tiedät Bruton sanovan; ne muuten Viimeiset sanas oisi, jumal'auta!
Riemu rinnat ylendää, vaivammekin vähendää lorutessamme. Kyllä joskus seura suo, että poikajoukko juo ämbäristäkin.
ALLI ei vastaa. KERTTU: Sinä et vastaa? Miksi et sinä vastaa? ALLI: Suo anteeksi, minun ajatukseni olivat toisaalla. Mitä sinä sanoit? KERTTU: Minä sanoin: Voiko se nainen, joka on sellaista miestä rakastanut, enää ketään muuta rakastaa? ALLI: Ei samallaista. KERTTU: Hänen laisiaan on vaan yksi. ALLI: Mutta on toisellaisiakin miehiä, joita voi rakastaa. KERTTU: Millaisia miehiä sinä tarkoitat?
Nyt katso kasvoja, jotk' enin ovat Kristuksen kaltaiset, näät niiden kirkkaus vain voiman suo Hänt' itseänsä nähdä.» Niin suuri auvo päällä Neitseen päilyi ja siitä siirtyi mieliin pyhiin, jotka ol' luotu lentämähän korkeudessa, ett' ennen mitä lienenkään ma nähnyt, mua ihmettänyt niin ei ollut eikä Jumalan kuvaa näyttänyt niin paljon.
Ja nyt lauloivat he yhdessä pitkällisin sävelin tätä syvää laulua: "Murhetta seuraa ilo vaan, Se lohduttaa mua ainiaan; Ma tunnen impein kaunosen, Tuon tunnen mustasilmäsen, Saa syömmein siitä riemujaan." "Mun omanain hän olla suo, Ei muihin silmiänsä luo, Me ilot, murheet kannetaan Yhdessä, asti kuolemaan".
Koska et sinäkään saattaisi antaa minun kuolla, puhumattakaan siitä, että voisit minut surmata, niin Jumala vielä vähemmän saattaa sitä tehdä. Hän, joka elää ikuisesti, suo meillekin iäisen elämän, mutta minun täytyy ensin selittää tämä sinulle.
Ja tuulen ratoks vyöryää Pois pilvi suojaton, Ja ilman maata, ystävää Mi ihmishenki on? Meit' ehkä Luoja kuulevi, Maan hädän helpottaa, Ja syksyn vilja hyvempi Suo leipää parempaa. Kirkko. Kirkko seisoo vuorellansa, Hiljaa laaksoon katsellen; Vuoren alla riemuissansa Laulaa paimenpoikanen.
min kanteen oli kirjoitettu: Kätken ma paavi Anastasiuksen, jonka Fotinus johti tieltä oikealta. »Hitaasti tästä alas astukaamme, ett' aistimemme ensin tottuu tähän hajuhun pahaan; sitten siit' ei vaaraa.» Näin Mestari. Ma hälle: »Korvaus joku suo mulle, ettei aika kuluis hukkaan.» Hän siihen virkkoi: »Tuota tuumin juuri.»
FERDINAND. Suo tämän tunne-tulvan aaltoilla, suo minun valtoinna valittaa! En minä tahdokaan näyttää vankalta, koska minulta koko sisällinen olemus runnahtaa ruhjoksi. Sinut pitää minun täällä nähdä? Sinut? Se se on kauheata! Et sinä ymmärrä minua! Ja pitääkö sinun tulla ymmärtäneeksi minut? Egmont! Egmont! EGMONT. Selitä tämä salaisuus. FERDINAND. Ei mikään salaisuus.
Päivän Sana
Muut Etsivät