Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
En minäkään, ilmaisi silloin sulhanen Iivana lyhyesti, mutta lisäsi kohta: Mutta Bjelajeffin akka tuntee... Andrei Bjelajeffin akka tarkoitan. Suutari Andrein... Ka ... tuota... Kuin häntä... Tään nyt ... tään Andrein... Suutari Andrein tään, koki silloin Ropotti tolkuttaa umpimähkään. Mistäpä hän Andreinkaan olisi tuntenut. A-aaa! veti silloin Iivana pitkään, viisaasti, voitokkaasti.
Oli ollut eräs tyttö, jolla oli sulhanen. Niin, niin se tyttö oli juossut koskeen sentähden, että julma vouti oli hänet ryöstänyt, mutta sulhanen löysi ruumiin ja hautasi kauniiseen saareen ja soitti siinä kanneltaan ja laski sen sitten kuin seppeleen hänen haudalleen, voi, voi, kuinka se on liikuttava tarina! Tehkää siitä runo, herra Hagman! Runoko? Minäkö?
Katsokaa, tuolla loimahti jo kokkovalkeita ... rantakallioilla... Ihana oli ilta, tyyni oli meri. Maailma lauloi, soitti ja tanssi ilosta. Nyt teki Kukkelmaninkin mieli laulaa ja soittaa. Hän tunsi itsensä aika vekkuliksi: oli Nelman sulhanen ... vai mikä lienee ollutkaan... Ja vieraskin oli hänen paatissaan, hänen eväissään: Mimmi Rumfelt... Kukkelman sanoi: Nyt me ollaan vetten päällä.
"Nyt minun awiowaiwakseni", sanoi sulhanen, tietämättä itsekään mitä hän sanoi, mutta luultawasti tuli tuo harmittawan eksyttäwä lause sen mukaiseksi, mitä hänen sydämensä juuri silloin ajatteli ja tunsi. Koko hääwäki säpsähti. "Nyt minun awiowaimokseni", toisti pastori oikein kowalla äänen painolla.
Hän pyysi äitiään kieltämään tupakaisten pidonkin, mutta äiti arveli, että antaahan noitten tulla, haihduttaapa uusi tapaus vähän tytön surua. Jo tulla törmäytti sulhanen pihalle: roteva, ruskea partanen mies, joka ensi silmäyksellä jo säikytti nuorison. »Herra Jumala!» kuului joukosta. »Tuohan on Louhelan Antti!» Tukahduttava hiljaisuus vallitsi, kun sulhanen astui puhemiehineen tupaan.
Kuinka sievästi hän tuolla astui herran rinnalla. Lieneekö sulhanen, vai muutenko tuttu vaan. »Jumala, rakas isä, pientä Helenaa siunatkoon», huokaili Mari itsekseen, »herran enkeli hän on niinkuin lapsenakin...» Ei tuntenut enää häntä, mutta oliko se kumma. Vuosia oli kulunut siitä kuin viimeksi näki ja varmaankin hän mahtoi olla kauheasti muuttunut.
Kukaan muu ei sellaista olisi keksinytkään! Väki hymyili, sulhanen hymyili ja Moision ukko hymyili pöydän takana: niin sen pitää ollakkin! Selkä muille, kaikki sille yhdelle on minun tyttäreni yhden viulun arvoinen!
Ei se kuitenkaan auttaisi mitään. Poliisilaitokseen ei nykyään lain koura ulottunut. Ne saivat tehdä siellä mitä tahansa. Minä menen järveen, nyyhki Jaana. Ruokarouva lohdutteli häntä. Hirveä häväistys oli tapahtunut. Mutta eihän elämä silti ollut lopussa Jaanalta. Hänellä oli koti, hänellä oli isä ja äiti. Sitäpaitsi sulhanen hänellä oli. Nyt itki Jaana entistä enemmän.
Amalia, Aurora, Konstance ja Klara neidet, kapteenin neljä täysikasvuista tytärtä, sekä kotiopettaja, jumaluusopin kandidaatti Klossing, Amalian sulhanen, seisoivat ruokasalin akkunoissa ja katselivat alas tiellepäin. "Mamma, mamma!" huusi Klara neiti. "Tuolla tulee Rasmussen ja Olina ajaen kaupungista, ja heillä on vieras herra mukanansa." Donnerin rouva syöksähti huoneesen.
Haimōn: esiintyy thēbalaistarustossa. Hän on Kreōnin poika; erään kertomuksen mukaan hän on viimeinen, jonka Sfinksi surmaa ennen kuin Oidipūs kukistaa sen; Sofokleen "Antigónē"-tragediassa taas hän on Antigonēn sulhanen; oli myös olemassa tarina, jonka mukaan Maiōn oli hänen ja Antigonen poika. Tarun mukaan vasta "seitsemän sankarin" poikien, ns. epigonien, onnistui valloittaa Thēbai.
Päivän Sana
Muut Etsivät