Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Morsian istui toisessa päässä waunua jonkun naula=laatikon päällä, suojaten siinä sateenwarjolla itseänsä; siihen oli myös kaikki heidän kaupunkituliaisensa rowittu. Sulhanen asettui aiwan toiseen päähän waunua, waunun korkean ja ainoan päälaidan wiereen seisomaan, ja siinä hän seisoi liikahtamatta.
Sulhanen oli komea, morsian sulhasen vertainen ei oltu ennen nähty niin uljasta paria, sen tiesi jokainen omasta näkemästään. Sillä jokainen oli heidät nähnyt. Kaikki eivät tosin saaneet koskaan omaa sisäänpääsyvuoroaan, mutta maita mantereita kiertänyt maalari kuiskasi jotakin ulkona seisovain korvaan, ja ulkona huudettiin sulhasta ja morsianta.
Sulhanen kasteli huuliaan ja virkahti Vesihiiden vaarallista huomiota itsestään pois johdattaakseen: Emmeköhän taas saisi vähän musiikkia? Mutta mikään ei auttanut. Vesihiisi lykkäsi purtilon hänen eteensä ja röyhtäisi röyhkeästi: Syö! sanoi hän. Se on ihmislihaa, tuoretta ihmislihaa. Pitäisi maistua sulhasmiehelle. Käänsi kasvonsa kauhistuneena tuo maankuulu kuninkaanpoika.
Lähdetään lautanvahdilta kysymään, se kyllä tietää, jos ei roisto vain ole nukkunut, sanoivat toiset, ja me menimme miehissä ponttuulle. Niskalan kuuliaisväki oli jo kulkenut, ja vahtimies kertoi, että olivat siinä sulhanen ja morsian keskellä venhettä istuneet ja perässä oli ollut isäntä ja tämän edessä oli melkein polvien välissä istunut muuan vanha mies, luultavasti puhemies.
Kohta sen jälkeen yhtyi heidän seuraansa vankkavartaloinen nuori mies hyvän harmaan hevosen selässä, ja ilmoitti olevansa Hans Hanskuri, Trudchen Pavillon'in sulhanen.
Kylässä ei tuota pidetty kummanakaan, niinkuin useasti muulloin, silla sekä sulhanen että morsian oliwat rikkaita ja rikkaathan soweltuwat niin hywästi yhteen. Olipa kuitenkin eräs, jonka rinnasta puhkesi raskas huokaus tuon uutisen kuultuansa ja hän oli Mäntylän Taawa.
Enemmän kuin itse luulikaan, rakasti hän häntä, mutta hän kyllä tunsi isän eriskummallisen luonnon vaan rakkautensa toivoi olevan vastatun. Nuoret rakastavaiset eivät kauvan rakkauttansa toisiltansa salanneet, sillä tytön äiti oli sen hyväksynyt. Sulhanen koetti vieläkin ahkerammin ansaita hovineuvoksen suosiota.
Sulhanen ja morsian ajoivat yhdessä hevosessa. Vieretysten istuminen tuntui niin erinomaisen kevyeltä ja hauskalta. Reen vierussa kallistuessa oli niin soma nojautua toisiaan vasten, eikä hetkeksikään mennyt muistista tuo omituinen tunne, että on siinä toinen. Taipaleelta oli otettava lisähenkilö, joka oli erään talon tytär ja erittäin sievä.
TURKKA. En tullut nimeä kysyneeksi. Oli miellyttävän näköinen tyttölapsi. Oliko se tuo piikatyttö? TURKKA. Täällähän se on se losusaapas! ANNI. Talostahan sille olisi kengät tuleva, mutta ei ole saatu suutaria. TURKKA. Huono isäntä. Näkee kaikesta. ANNI. Ei saa kovin moittia. Leskimies ja pian ikämies, haluton ja väsynyt. TURKKA. Mutta! Sulhanen kumminkin on? ANNI. On tarjolla. TURKKA. Sepä hyvä.
Ei ihmekään, sillä me emme täällä maalla saa nähdä muita vieraita kuin vanhan hupakon nimismiehen, joka 'on jo oikein kasoittunut vanha poika', niinkuin piiat sanovat ja sitä paitsi Ellin sulhanen, mutta sitä ette saa sanoa kellekään, sillä asia on muka vielä salainen, hihihi!"
Päivän Sana
Muut Etsivät