Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Emme itse isoa osaa himoitse, emme suuren saaliin toivossa koivujasi kaada, sinulle kaadamme, Tapio, sinun mieliksesi, Mielikki, siinä on kukkaisella aholla kevyt impiesi ilakoida, kun itse tämän koivun alla istut ja käkesi latvassa kukkuu. Ei Panu ylen totisin suin puhunut, hymy parran alla piili ja ilo silmissä säteili.
Kun kapteeni palasi, näki hän lankonsa suin syöksyneenä vuoteelta alas. Antero oli ehtinyt nostaa häntä puoleksi ylös ja nyt asetettiin kapteenin avulla sairas jälle vuoteelle. "Viha, ikuinen viha!" horisi hän, kun häntä nostettiin. Ja kun hän vuoteesensa saatiin, oli hän kuollut. Mitä tarkoittivat hänen viimeiset sanansa?
»Noo», alkoi Hautalan Janne pitkään, »oletko sinä nähnyt mun hevostani? Sen sinä ainakin tunnet?» »Mitä hevosta?» »Suotia.» »En.» »Kenenkä hevosella sinä siellä Taipaleen takana ajelit?» »Taipaleen takana? Mitä teidän siihen tulee?» »Aina vähin tuleekin», tuumi Janne hymyssä suin. »Mitä sä nyt siitä kiukuttelet, emme suinkaan me tästä ainakaan juoksemaan lähde.»
"Hyvää yötä, Katri neiti", huusivat eukot yksin suin, ottaen kukin korinsa ja valmistautuen lähtöön. "Olettehan kyllä olleet hiukan tuima meitä kohtaan, sitä ei todellakaan käy kieltäminen, mutta parastamme te varmaan sentään tarkoitatte. Hyvää yötä .... hyvää yötä....!"
En ainakaan koskaan unohtanut, että kysymys oli taistelusta ja voittamisesta. Jos olisin sen tehnyt, niin olisi se minusta ollut samaa kuin jos olisin päättänyt suin päin häviöön heittäytyä. Mutta pysyväisestä voitosta ei tullut mitään. Ja kun yhdeltä puolen minulle kävi yhä varmemmaksi tieto, että oli välttämätöntä voittaa, niin toiselta puolen yhä varmistuin siinä, etten sitä voi.
Viel' aika tulee parempi, sen tulla täytyykin, jot' anoo kansa harrasna suin sadointuhansin. Tai tulee kuolo verraton, jos tulla täytyy sen; maa silloin hautauspäivänä on yltään hurmeinen. Haudalle kansakunnan on muut kansat saapuneet, ja miljoonien silmissä ui surukyyneleet. Sa maalles järkkymättä suo, Magyari, uskos, työs! Se kantoi sun ja sortuissaan on hautakumpus myös.
Silloin Antti nousi, alkoi kävellä ja kussuttaa porsasta perästä tulemaan, mutta poikakin todisti: »Porsas vain katsoo, eikä tule.» Viimein suuttui Antti, ryntäsi suin päin porsaan kimppuun ja huudahti: »Etkö sinä paholaisen vietävä antaannu!» »Puh!» vastasi porsas ja lasketteli saparo suorana pakoon, Antin painaessa täyttä juoksua jälestä.
Kipu oli melkein silmänräpäyksessä vaivuttanut naisvanhuksen tunnottomaan, kataleptiseen uneen; hän makasi siinä liikkumatta, avoimin, kiillottomin silmin ja kouristuksesta ammossa suin...
Syöksähtäen tuli hän papin virkahuoneesen tuijottavin silmin ja ammottavin suin: "pelasta minut, pappi!" sai hän vihdoinkin huohottaen äännetyksi. Pappi karkasi ylös; luuli miestä hulluksi. Mutta sitten hän muisti että se oli Bård, tuon kalpean rouvan poika. Ja hän nyökkäsi hieman, ikäänkuin itsekseen ja ajatteli: Vihdoinkin hän tulee.
Tästä tuli hän iloiseksi kuin lapsi, waikka hänen hapenensa kowan murheen aikana oliwat melkein kaikki käyneet harmaaksi. Hän käwi usein kehdon luona ja silloin hän katsoi aina hymyssä suin lapseen niin hartaasti; sitä kylläkseen katsottuaan, kääntyi hän ja meni taas työhönsä. Leena iloissaan ei tiennyt oikein, mitä hänen pitäisi tehdä ja sanoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät