Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Kun härkä syöksi jonkun köynnöskasvin alaitse, jota sen isäntä ei voinut välttää, veti kasvi usein ratsastajan suin päin maahan ja tämmöistä tilaisuutta ei härkä koskaan laiminlyönyt koettamatta kaupan päällisiksi potkaista isäntäänsä, jolla muka ei ollut hänen ystävyyttään, eikä sitä ansainnutkaan.
"Kuolleitahan sitä muualla, mutta tämä Petri kun on kotoisin sieltä, jossa päivää säkillä sisään kannetaan. Siellä haudataan elävänä." Avossa suin katsoa töllisteli Petri viimeistä puhujaa ja kysyvällä äänellä mutisi: "päiveekö säkillä sissään? Milläs keinoin sitä päivee säkillä sissään "
Ikävä tuo tahtoo tulla, aloitti Reittu rohkaistuneena. Sinä kun et sano rakastavasi minua, niin se huoli tahtoo aivan työntekoa haitata. Uteliaana odotti hän vastausta, nähdäkseen onko se taas miten vihainen. Mutta pelko oli turha, sillä Laara pysyi aivan naurussa suin, kun sanoi: Jokohan tuo siitä tulisi.
Ja koko tuo raivoava lauma kiiruhti suin päin vanhalle linnalle. Tuskin oli Meri sillä tuo yksinäinen laulaja ei ollut kukaan muu kuin hän käsittänyt raivoisan joukon aikomuksen, kun hän tuulen nopeudella riensi oikoteitä takaisin Korsholmaan.
Se kiersi aina ladon ihan lähitse nurkkia ja kävi syömässä heinän rippeitä ladon edestä. Pekka viritti lankansa siihen jälen päälle ja pisti kepakon, johon vaskilanka oli kiinnitetty, ladon seinänrakoon. Panipa vielä vähän tuohenkäpryäkin jälen alle, että se siihen astuessaan säikähtää ja lentää suin päin satimeen.
Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon, Kun tuhlaajapoikakin kääntyy! Hän nousevi, jättäen laidunpaikan, Joll' äsken sikoja kaitsi, Ja käy isän armahan kotoa kohden, On lempeä, hoitoa paitsi. Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon, Kun tuhlaajapoikakin kääntyy! Suin itkevin lausuvi hän isällensä: "Mua ottaos luoksesi vielä!
Konsa hän tarttui ruumiiseen, kivell' otsahan häntä loistava Hektor heitti; ja halkesi pää heti hältä raskaaseen kypärään, ja hän tuupertui yli ruumiin suin somerolle, ja hänt' elonriistäjä surma jo kietoi.
Mennäänkö?» »En minä vielä tällä kertaa.» Sen pakana! Mutta kun se viimein pysähtyi, niin oli syöstä minut suin päin mereen, ja jos ei Hanna ollut jo siinä vastassa, niin kolera-altaaseen menin. »Kiitos kyydistä!» minä sanoin, »ja kiitos siitä läpi vuoden lypsävästä lehmästä!» minä huusin. »Mistä lehmästä?» »Siitä, läpi vuoden lypsävästä!» minä sanoin.
Valtaan Adrestos sotaärjyisen Menelaon jäi elävältä; kun vauhkoutuin hevot kiitivät kenttää, taajaan sotkeutuin tamariskiin vaunujen aisan taittivat, kaupunkiin päin karkasivat ajajalta, jonneka myös hevot muut, pelon pillastuttamat, kiiti, pyörän viereen vaunuiltaan alas itse hän suistui, suin somerikkoon vieri, ja joutui luo Menelaos, Atreun poika, ja peitsi jo nous, valahuttaja varjon.
Sitten Signe tuli majaan jälleen. "Nyt voin ainakin kysyä", ajatteli lukkari. Hän otti kellon taskustaan ja katseli sitä. "Kyllä minun nyt täytynee lähteä", sanoi hän, "kiitoksia maidosta, mutta missä on Bergit tänä päivänä?" "Bergitkö? hän on kotona". "Vai kotona?" sanoi lukkari ja jäi seisomaan avoin suin. "Niin, etkö ole kuullut kerrottavan että Björnstad'issa on ilo tänä päivänä?
Päivän Sana
Muut Etsivät