Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Sitten alkoivat he virallisesti ja rauhallisesti jutella heidän välisistä käytännöllisistä asioistaan. Oli sovittu silloin syksyllä, että heidän irtaimistonsa jaettaisiin tasan heidän välillään, siten nimittäin, että kumpikin ottaisi omansa, minkä oli tuonut taloon, vaikka kaikki saisi toistaiseksi tai siihen saakka kuin Elna ulkomailta palajaisi jäädä entiselleen.
Mikko oli petollinen myös. juotuaan kaikki Eskon rahat, erosi hän kumppanistaan kuin rosvo, annoi hänelle kaupanpäälliseksi vielä korvapuustin. Niin teki hän! TOPIAS. Tosin kuuluu tämä vähän kiusattavalta... MARTTA. He olkoot kirotut, niin morsian kuin Mikko! TOPIAS. Ikävätä; mutta kaikki olkoon unohdettu ja sovittu tällä ilon hetkellä!
Kaikk' olkoon sovittu, jos olla voi! On keihäs moinen, kertoo runoniekat, mi iskemänsä haavan parantaa voi kosketuksell' ystävällisellä. On ihmiskielelle se voima suotu; en vihoin tahdo sitä vastustaa. ANTONIO. Sua kiitän, toivoin, että ystävänä mua kohta koetella haluat ja tahtoani, sulle altista. Sua voinko, kuten soisin, hyödyttää? TASSO. Sa tarjoot, mitä toivoa vain voin.
"Sitä en tiedä", virkkoi Helena. "Soisin, että hän pian täältä lähtisi. Hän voi jotakin ikävää täällä matkaan saada". "Koskeeko se meihin?" kysyi uteliaasti Sofia. "Juuri meihin", virkkoi hiljaa Helena. "Vaan toivotaan, ett'ei mitään ikävää tapahdu. Minä olen varoittanut ja vieläki varoitan Valpuria tuosta miehestä". "Valpuria!" huudahti Sofia. "Miten se olisi mahdollista? Onhan sovittu "
Opettaja riensi Aleksanterille ilmoittamaan asian laidan, mutta tämä oli olevinaan ylpeä eikä sanonut vielä tietävänsä, ottaisiko semmoista paikkaa vastaan: kuitenkin kiitti hän opettajaa ystävällisyydestään, ja siis olivat tavallansa rauhan alku-ehdot heidän kesken päätetyt. Kekri oli tullut, molemmat rakastavaiset parit menivät tanssiin, niinkuin oli sovittu.
Mutta Hannan mielestä oli se kuitenkin kuin sovittu, ja nyt se sopimus tänään vahvistettaisiin. Hän tuli yksin Alppilaan, jonne jo suurin osa muita osanottajia oli ennen häntä kokoontunut. Hra Lind oli hänkin juuri tullut, nähtävästi eräiden neitosten seurassa, joilta juuri auttoi päällysvaatteita yltä.
Mutta ennen kuin he kaupungin rautatie-asemalla toisensa hyvästelivät, oli heidän välillään jo sovittu siitä, että Jaana palajaisi takaisin kahden vuoden perästä, jolloin Heikillä olisi talon ohjat käsissään. Silloin heidän myöskin sopisi häitä viettää. Heikki lupasi lähettää Jaanan muuttokirjan. Jaana saapui Helsinkiin aamulla ani varhain. Päiväkauden käveli hän pitkin outoja katuja ja toreja.
Vastaamatta ollenkaan Klitsin viime kysymykseen sanoi hän: »No, minun täytyy tulla hakemaan ne jauhokuormat, vaikka ... kyllä se on, kuule, liian paljon.» »Maksa pois sitten, jos on paljon, kyllä minä rahalla hakijoita saan.» »Olkoon sovittu, minä menen. Mutta ei puhuta siitä kellekään mitään.»
Siinä levollisessa tavassa, jolla hän ryhtyi tähän aineesen ja taas jätti sen, oli jotakin jaloa, joka olisi koroittanut häntä kunnioituksessani ja rakkaudessani, jos mikään olisi voinut tehdä sitä. "Kaikki on nyt suostuttu ja sovittu meidän välillämme, Trot", lausui tätini, "eikä meidän tarvitse puhua tästä enää. Anna minulle suudelma, ja me lähdemme Commons'iin huomenna aamiaisen jälkeen".
Se oli sovittu jo silloin, kun minä puhuin sille ... ilmankos se hymähti sekin niin merkitsevästi. Kuka tietää, mitä asioita niillä jo ennenkin on ollut keskenään. Vai kampeloita kaupalle! Se oli raaka valhe, että ne tähän aikaan olisivat voineet saada kampeloita niin paljon, että niitä olisi kolmen miehen tarvinnut lähteä kaupunkiin viemään.
Päivän Sana
Muut Etsivät