Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Ja niin mä juoksen purtehen ja lasken laitatuuleen, En kuule ääntä äitini, vain lainelaulut kuulen Saan tuosta salmen suuhun jo ja keskeen ristihyörteen Ja joudun kohta valtaan sen ja vitkan virran pyörteen. Mä kotvan häntä tottelen; ja soutamaan jos lähden, Niin salmen suusta palajan jo pois mä äidin tähden.
En, en, Juha lähdetään vain en minä ole sinua kuolevaksi toivonut. Juha viittasi kädellään, niinkuin: elä sinä ... kyllä minä ... ei se siitä enää parane. Marja astui venheeseen ja aikoi mennä perään. Rupea kokkaan, niin on parempi lapsen kanssa. Itse asettui hän alahangoille soutamaan. Marja pani lapsen kokkaan ja tarttui airoihin. Anna olla, kyllä minä soudan.
Hetken aikaa katsoi Antero hänen jälkeensä, kun ukko alahangoille asettuen lähti yksin soutamaan, ja kääntyi sitten nousemaan pihaan. Hän tunsi rannan, jossa seisoi, tunsi suuren kiven, muisti nuottakodan, yhä enemmän suulleen veteen vaipuneen, ja tämän valkoisen hietikon, jossa oli avojaloin juoksennellut ja jossa joku iso käsi oli hänen paljaille jaloilleen lämmintä hiekkaa valanut.
En lahden tyyntä soutamaan mä ainiaaksi luotu, Mun lienee myöskin kuntoain kai kerran koittaa suotu, Ja vaikka voimat voipukoon ja menköön halki haaksi, Mun täytyy ennen koitella kuin kuolen, muutun maaksi.
Sunnuntaina puolen päivän seudussa, kun Jussi Piipponen oli saanut saatavansa tukkipäälliköltä, lähdettiin taas taipaleelle. Niin, Jussi Piipponen, se Katrin komia poika, oli ruvennut kasakaksi ja halusipa hän ruveta rengiksikin. Olipa nyt Katrista soma istua hänen viereensä soutamaan, oikeinpa teki mieli naurattamaan. Puhellen siinä soudeltiin, ja nauraenkin.
Aamupuolella yötä hän heräsi siihen, että Lauri tuli sisään, heittäytyi penkille pitkälleen. Hän luuli Anteron nukkuvan ja heittelehti levottomasti vuoteellaan. Hänen kasvonsa olivat kalpeat. Turhaan koetettuaan maata niin ja näin lähti hän viimein ulos, ja kun Antero aamulla meni pihalle, lepäsi Lauri tuvan takana nurmikolla. Antero työnsi veneensä vesille ja lähti soutamaan.
»Mennään nyt jo», muistutti Martti, ja sitte lähdettiin kankaalta. Tulipa vielä muutamia saattamaan heitä rannalle asti. Torpan tytöille sanottiin sydämelliset jäähyväiset, ja sitte he läksivät torpan veneellä soutamaan. Ilta oli lämmin ja ihana, taivas kirkas, ja pieni vene kiisi nopeaan yli lahdelmien, sivutse saarten.
Täällä oli väki parhaallaan iltaruoalla: isäntä, emäntä ja kaksi täysikasvuista poikaa. Tuo oppaana oleva naapurin emäntä kysyi: "Ettekö lähtisi soutamaan näitä vieraita kaupunkiin"? "Minkätähden ei", vastasi kohta toinen nuorista miehistä. Vieraat saivat luvan istua penkille. Pian lopetti nuori mies syöntinsä, pisti lakin päähänsä ja puki itsensä harmaasen sarkanuttuun.
"Emmekö jo täällä laske verkkojamme, Leo?" kysyi Vilho, heidän pitkää äänettömyyttänsä keskeyttäen. "Tämä paikka on sangen saalihikas, sen jo toissa-päivänä havaitsimme." "Ei, Vilho, tänään minä en ole lähtenyt merelle kalastamisen vuoksi," sanoi Leo, ja souti yhä edemmäksi. Kummastuneena katseli Vilho veljeänsä, pudisti päätänsä, ja rupesi taas mitään virkkamatta soutamaan.
He eivät tienneet, että Martin Paz sekä näki että kuuli heitä, kun hän käärmeentapaisesti luikerteli heidän perässään. "Ottakaamme vene", sanoi André Certa, "ja lähtekäämme merelle". Mestisi irroitti rannalta pienen veneen ja heitti muutaman lantin vartijalle. Samuel astui hänen kanssa veneesen ja mestisi lähti soutamaan merelle päin.
Päivän Sana
Muut Etsivät