Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Mikä sorti äänen suuren,
Kirottu hän, joka minun sydämmeni sorti, joka on pyhää nimeäsi pilkannut ja käyttänyt vääriin valoihin! Kirous hänelle, ja sille paikalle, joka tuon valapaton on kasvattanut kirous!" Sitte vaikeni hän ja syvästi hengittäen, kädet ylös kohotettuna, katseli taivaasen, ikäänkuin odottaen, että se vastaisi hänelle. Ja taivas oli kuullut ja antoi vastauksen.
He owat ottaneet hengen ainoalta, rakkaalta lapseltani ja tuolta jalolta nuorukaiselta, ja samalla ottawat he sen minultakin. Wäärä rikkauden wäkiwalta ja armoton kowuus on heidät murhannut. Rikkaus sorti rakkauden, ja tuossa he nyt makaawat rakkautensa ja wäärän sorron uhreina. Woi maailman sydämettömyyttä, woi maailman kowuutta!
Tuota en suuresti surisi, suren huolta suurempata, kun ei oo minussa miestä, nuolen viejeä vaolle, kirvehen kohottajata, sotakeihon kelvollista; ikä sorti kuulun kunnon, vaivat voimani vähenti, murhe murti viimeisetkin.
Yleensä runottomana aikana maassamme hän tarttui Väinämöisen kanteleeseen ja lauloi ilmoille ilojansa kansansa kunnosta ja äidinkielensä suloisuudesta, surujansa kaikellaisesta raakuudesta ja kehnoudesta, missä niitä vain vielä ilmeni, sekä suomenkielen sorretusta asemasta ja aivan yleisestä halveksimisesta; hän lauloi, hän loihti sydämensä syvyydestä kumpuilevaa rakkauttansa kansansivistyksen hyväksi, hän oikein raivostui laulamaan vihaansa ja kirousta sille, joka heikompaa sorti; sanalla sanoen: hän ihaili hyvettä, kaikkea jaloa ja hyvää, joka voi hänen kansaansa nostaa alennuksen tilasta ja kohottaa sivistykseen muiden sivistyskansojen rinnalle, sivistykseen, johon hän itse oli kansan »syvistä riveistä» noussut.
Nopsa tuomio: jo hetkess' oisi käsi turta ollut, jalka herpo, harmaat hapset laahannehet maata. Yksin vanhus seisoi, taivahasen silmä katsoi, niinkuin katsoo silmä, kun on kaikki maassa synkkää, mustaa. Kiitos Herran! Silloin apu joutui; hän mi kankaan karehena syntyi, Pilven veikko lentäen kuin leimaus, maahan iski, sorti sortajamme.
Jälleen yössä valkeassa saaret, salmet uneksii, jälleen päällä metsänpuiden punapilvi purjehtii. Kaikk' on niinkuin ennen: eipä mieleni mun tuiretun. Mikä sorti äänen sorjan? Miks on sydän synkkä mun? Kadotin ma kerran naisen, jota raukka rakastin, silloin saman tunnon tunsin, silloin samoin aattelin: Tulee kesä, tulee talvi, eipä hetket autuaat, jolloin käsi kättä vasten unhotimme taivaat, maat.
Vaan kuin leijonat raateliaat taas iliolaiset ryntäsi laivoja kohti ja säätämät Zeun teot täytti; heille hän intoa suurt' yhä soi, mut sorti akhaijein miehuuden, sotakunnian, vaan vihamiestäpä auttoi.
Sun kieles vieras sorti: se voimaan nosta taas, Ja itse uljain mielin käy ohjiin oman maas." Ja pilvet unelmitten jo halkas sana tuo. Ja toivon päivyt Suomeen taas valoansa luo. Ja rohkeutta vuosi se kansaan murrettuun: Sen *haudan* partahalta vei *elon*-taisteluun.
Nyt Polydoron peitsellään, Priamon pojan sorjan, sorti Akhilleus; eip' isä taistoon laskenut häntä lainkaan ois; oli poika hän nuorin näät sekä rakkain taatolleen. Toist' ei niin ollut juoksuhun nopsaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät