United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä vuottelen, vuottelen hyvän aikaa, eikä kuulu sotamiestä takaisin tulevaksi eikä Villeä. Jos tuo veitikka hyvinkin pistiin maata, arvelin, ja jätti minut koko yöksi seisomaan! Astui sitte hyvin kiiltonappinen herra torin halki kasarmiin päin. Silläkös oli helyjä, yksin kantapäissäkin. Oli jos jonkinlaista silan solkea.
Sepä se jätti hänet Novgorodissa vai Moskovassa vai missä lienee hänet jättänyt, kun ensin oli yhdessä eletty ja menetetty kauppavoitot ja kaikki, omat ja muiden. Nylki hänet puhtaaksi paitaa myöten, miesparan, ei jättänyt sen vertaa, millä olisi saanut tuomiset tytöille ostetuksi, ei tuonut meille solkea, ei nauhan päätä. Kovin kävi se hänen sydämelleen, Shemeikan.
"Voithan tuolta ainakin kysyä, ja tuskinpa se seppä on siksikään saanut suutansa auki." Olli ei olisi muutoin enää tainnut koko naimahommasta välittää, mutta olihan tuo hiukkasen ilkeätä nuorelle miehelle tyhjän panttina säilytellä solkea, sormusta, silkkiä ja vielä kapioitakin, kun nuo nyt kerran oli tullut hankituksi. Sen vuoksi alkoi hän aprikoida piika-Riittaa.
Joka syksyn ruusu, mi ruskottaa, joka illan pilvi, mi palaa, mun lempeyttäni leimuaa, mun helmaani sammua halaa, joka meri, mi taivasta heijastelee, joka manner, mi silmääs kohtaa, mun vaippani solkea somistelee, mun hopeavyötäni hohtaa. Sa luulet mahtavas maailman, kun tunnet sa tahdon ja taiston: nyt tunne niin sua armastan myös vallat vietin ja vaiston!
ANJA. Terve, terve! KULLERVO. Mistä matka? Pyykin luota. Pesut rannalle levitin, Niin rävähti rinnastani Emolta peritty solki, Isoni oma tekemä Palin pois putosi siitä. Missä seppo veljyeni? KULLERVO. Etkö solkea minulle Uskaltaisi ? ANJA. Rikkoisitpa Sen piloille sit' en soisi. Pyhä on rakasten muisto. KULLERVO. Niin, pyhä rakasten muisto. En riko, somaksi laitan, Solen kiillotan, silitän.
Vuott' olin yhdeksän minä seppona siell', ani-paljon kaikkea hempua tein, povikäätyä, solkea, neulaa, onkaloluolass'; yltä ja ympäri vaahdoten vyöryi suunnaton Okeanos, eik' ainoakaan mua tiennyt, missä mä piilin, ei seass' ihmisien, jumalainkaan, vain Thetis Eurynomen kera ties, avun antajat armaat.
Silloin Kaherdin alkoi tarjotella kuningattarelle hienosta kullasta silattua solkea: "Kuningatar", sanoi hän, "tämä kulta on arvokasta", ja vetäen sormestaan Tristanin sormuksen hän asetti sen koristeen rinnalle. "Katsokaa, kuningatar, kulta tässä soljessa on uhkeampaa ja kuitenkin on tämänkin sormuksen kulta erittäin suuri-arvoista."
Se kyllä kenties ei ole oikea komentosana, mutta sen tositarkoitus on se, että minun luultavasti tulee nukkua haarniskoittuna niinkuin monen muunkin kelpo miehen, joka ei unestaan enää herää jos et auta tätä solkea auki.» »Päästä hänen haarniskansa auki, Sibbald», sanoi Anderson toiselle palvelijalle.
Ja Shemeikka hyrähteli mukana matkien, Marjan kanssa silmät silmissä sitä nauraen. Se vielä solkea puuttuu. Anna solkikin, anna solkikin, jos on! kehoitti Juha. Onhan minulla jo solki, sanoi Marja. Vaskinenko vai? kysyi Shemeikka. Jospahan minulla kultaisia. Vaski palttinan pitäjä, kulta silkkisen sitoja. Kultako? päivitteli Marja. Juha näki, että sen teki sitä mieli.
Piru vieköön kaikki ne, jotka pilaavat hänen majesteettinsa ruokahalun tuolla kirotulla valtiopäivätoralla! huudahti hän ja katseli kenkänsä solkea lojuessaan siinä jalat ristissä mukavassa samettisessa nojatuolissa, ikäänkuin hän olisi ollut joku omia palvelijoitaan. Luultavasti katsoi hän arvonsa vaativan, ettei hän mitenkään häiritsisi mukavuuttaan.