Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
"Nyt, nyt se juuri soittaa Scarlattin 'Capricciota', jota minäkin silloin Luigianalle ... sujuvasti, sujuvasti menee ja tahdikkaasti ... en kaikkea erota, mutta sormien heitosta jo taidon tuntee ... se on kerrankin musiikkia!..." Ja ikään kuin arvostelun paremmaksi vakuudeksi kuului silloin ankara käsien taputtaminen ... pitkä ja harras mieltymyksen osoitus riemastuneen yleisön puolelta.
Kun alinomaa istuin soittimeni ääressä, oli siitä sekin hyöty että taisin jonkun ajan perästä soittaa ja laulaa ulkoa melkein kaikki virret Nordlundin koraalikirjan mukaan ynnä sen lisäksi suuren joukon muita lauluja. Korvani sai silloin semmoisen kehityksen ja varmuuden että aikamiehenä saisi vuosikausia uutterasti harjoitella päästäkseen yhtä pitkälle.
Ja taas sai samppanja armon, lasit korkeat kilkahtaa ja muutama soitinta soittaa, muut laulua kangertaa: ylimielinen maisteriparvi ilonhetkeä viettää nyt, ei tahdo se nälkää muistaa, sen tunne on tylsistynyt. Vaan äskeinen hilpeä mieli se seurasta poistunut on; ei tullunna entinen tuuli, jos juomia tulvatkohon Mikä kumma se mieliä vaivas? Miks samppanja maistunut ei?
Tahdon taivasta lähetä. Taustalla Onervon ympärillä näkyy hitaita hyppyliikkeitä; Onervo miekka kädessä liikehtii keskellä. Hippo vienosti soittaa kannelta. Liikkeet vähittäin kiihtyvät. Ihmisten iloita suovat, Kuulema, jumalat. Siitä Mieltyvät iki hyviksi, Avuksemme innostuvat Tuiman taistelun ajalla. Siis iloa, karkeloa, Sotahyppyä rajua! Miehet, naiset!
Se on, karhuntanssittaja antaa suuren pörhöisen ruskeakarvaisen karhun tanssia ja kuljettaa ympäri suurta eläintä, jolla on kaksi kyttyrää selässä ja temppuja tekee. Luulen heidän nimittävän tuota korkeata laahtamatointa petoa kameliksi. Niin, karhuntanssittaja rumpua paukuttaa ja nuori poika pilliä soittaa. Se on, herra, kummallinen näytäntö, joka maksaa vaivaa katsella!
Liisteaidan ulkopuolella ulkoni pitkin järven rantaa pieni metsähaka ja kun he olivat tulleet puutarhan päähän, avasi Anna veräjän ja alkoi mennä eteenpäin pitkin pientä polkua läpi viitakon aina alas rantaan asti, mihin hän niin usein muulloinkin kuljeksi kuuntelemassa laineiden salaperästä soittaa.
"Hyvä on", sanoi hän, "hyvä on. Kyllä minä näen, että sinä osaat soittaa. Mene nyi lepäämään." Parin viikon kuluttua muutti Lejeune tämän hovinherran luota toisen, rikkaan ja sivistyneen, miehen tykö, jota miellytti hänen iloinen ja säveä luonteensa.
Se on sentään kaunis laulu, ja kuinka he osaavat soittaa torvea, aivan niin kuin Ivenackin kreivin ollessa metsästämässä. Niin, naapuri, se täytyy tunnustaa, että kyllä he osaavat suutaan käyttää ja laulaa niin että kuuluu!"
Kukkaset kedoilla puhkeilee, Yrtit ylt'ympäri tuoksuilee, Puiden latvoissa tuuloset soittaa, Lintuset lempeä livertävät, Keväällä uudet tuntehet soittaa, Elohon vanhat virkenevät. Riemuitkaamme nyt vanhat ja nuoret, Niinkuin luontokin riemuitsee, Kauniina loistavat laaksot ja vuoret, Taivaskin riemusta hymyilee.
Tämä hiljainen hetki kotona muodosti pyhäpäivän myöskin kaupungissa toisenlaiseksi kuin arkipäivät. Kun ilma oli kaunis, menivät nuoret setänsä kanssa päivällisen edellä kävelemään joko Eläintarhaan tahi Kaivopuistoon, jossa saivat ihailla meren suurenmoista kauneutta. Iltasilla oli kasööri Langen tapana soittaa viulua, jota Meeri, joka oli sangen musikaalinen, säesti pianolla.
Päivän Sana
Muut Etsivät