Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Hänellä oli tapana näin iltaisin soittaa heille kaikille. Hän saattoi istua tuntikausia pianon ääressä kadottamatta hetkeksikään kuulijoittensa huomiota. Pitkillä, laihoilla ylimyssormillaan hän soitteli, ilman nuotteja ja ilman valoa, silmät enimmäkseen kiinni ja ruumistansa rytmin mukaan tuuditellen.
Täss' on mun Yrjöni, sulho hellä ja lempi liekkii sen sydämmellä. Yö ja talvi vasta vallitsi, mieli mulla syttä synkempi. Nyt kevät koittaa ja toivon kieltä leivo soittaa, Yö poijes hoihtii ja murhe riemuksi vaihtui. Oi, Pohjolan yöhyt! Mun mielessäin päilyt Sä armasna aina! K
Elli nyyhki vielä kauan aikaa alas mennessään, mutta rauhoittui kuitenkin vähitellen. Koko matkan kotiin saakka he kulkivat yhdessä ja puhelivat keskenään ... kouluoloista ja minkä lukeminen mistäkin tuntui vaikeimmalta. Ja söivät Sigridin makeisia... Sigrid osaa soittaa pianoa, mutta Elli sanoo, ettei hän ole milloinkaan ... eipä paljon kuullutkaan soitettavan.
Kun aloimme marssia yli sillan, käski pataljoonan komentaja soittokunnan ja laulajat etunenään; marssin aljettua alkoi soittokunta soittaa suomalaisten marssia kolmikymmenen-vuotisessa sodassa. Sen lopetettua lauloivat laulajat saman "Meill' Pohjola luminen on kotimaa j.n.e." Niin sitä sitten vuoroteltiin kunnes oli sillan yli päästy.
Sitten isä otti kanteleen ja alkoi soittaa, hän isän polvea vasten nojausi ja lauloi: Lapsi olen laulavainen, Pieni vielä voimatoin. Huvitusta hakevainen. Huikennellen huoletoin. Aina löydän avoimena,
Tervehdittyänsä Maaria kääntyi Hildan luo, joka nojaten pianoa vastaan tarkasteli nuottikirjoja, ja kysyi: »Soitatteko pianoa?» »Soitan», vastasi Hilda. »Enkä muuta halua tehdäkkään kuin aina soittaa, se on työni aamusta iltaan.»
Alan istui paikallaan naama hehkuvan punaisena ja kynsiään pureskellen aivan kuin mies, jota on perinpohjin nolattu. »Riittää!» huudahti hän. »Te osaatte puhaltaa säkkipilliä nauttikaa nyt täysin määrin voitostanne!» Ja hän yritti nousemaan. Mutta Robin pyysi käden liikkeellä hiljaisuutta, ja alkoi soittaa muuatta alussa harvatahtista sotamarssia.
VIKTOR. Kai meidän täytyy avata? SYLVI. Eikö mitä. SYLVI. Antaa soittaa muutamia kertoja. Tottapahan viimein menee tiehensä. VIKTOR. Kukahan se lienee? SYLVI. Odota, minä katson avaimen reijästä. VIKTOR. Varo, ett'eivät kuule askeleitasi. Kuule siellä on Karin Löfberg ja Elin Grönkvist. Tunnen heidät äänestä. Ja nyt he aikovat tulla kyökin kautta. Mitä teemme? Lukitsemmeko oven sielläkin?
Erinomaisen voimakkaasti ja ihmeen taitavasti Euergetes liikutteli kieliä ja alkoi soittaa häämarssia, jossa intohimoinen riemu näytti vaihtelevan surumielisen hiljaisen rakkauden kuherruksen kanssa.
Monta vuotta me elimme onnellisina yhdessä. Sattuipa sitten kerran, että vanha, ruma harpunsoittaja tuli linnaan ja pyysi saada soittaa ja laulaa meille. Hän sai luvan siihen, ja me olimme hyvin ihastuneet häneen ja hänen soittoonsa. Mutta varsinkin kuningatar ihastui häneen suuresti.
Päivän Sana
Muut Etsivät