Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Kerrankin istui ukko kärsimättömänä kuuntelemassa muuatta sävelteosta, jota Himmi surkeasti rääkkäsi, kun tyttö äkkiä soittoansa keskeyttäen kysäsi: "kuinkas minä teistä soitan, herra Meyer?" "Hm," vastasi vanhus "minä tässä juuri ihmettelen, millaisiksi kauniimmatkin kappaleet teidän käsissänne muuttuvat, mademoiselle Himmi."
Eihän suostu sonnisilmä Tässä kanssain iltaan istumaan; Kontis metsäkyöpeliksi, Paistikaksi pedon poskehen. Pidä hän viel poikanasi; Pian itse taas hän talluttaa; Eihän pila paljon paina, Viisi kuusi naulaa korkeintaan. Vitkommin sä varvastele, Noinpa ällös tulta pyrskien, Heitä suru Helmikeistä, Kyytöseljistä ja Koivopäist; Kyllä jälleen lehmät löytyy, Löytyy säästäminä susien.» Tuohon lausui tyttö vieno, Rukoellen äänel haikeal: »Huuda kerran huikeasti, Huuda, Hanko-ukko kultanen, Anna pauhaa partakuusten, Että peto kauvas pakenis; Huuda kerran huimaavasti, Valta-äänelläsi luihkase.» Tuohon lausui ukko uhkee, Moukin poskestansa painaen: »Pianpa on tuokin tehty, Pian pantu julma jolaus»; Ja hän huusi hirveästi Ammottaen kohden korkeutt', Huusi kerran, huusi toisen, Huusi kerran kolmannenkin viel: Kaiku ympärkiiriskeli, Metsä, maa ja pilvet jylisi. Huuttuansa lausui äijä, Ruttoruskeana poskiltaan: »Tekee työnsä moinen huuto, Kolme jolausta julmaa näin. Mutta ellei tuostakana Vetonaulaks oikein olisi, Kyllä keinon toisen tiedän, Jolla soitan suren sukkeloon, Hiien hakaan hallaturkin, Tahi leukaluunsa lukkoon lyön Lappalaisen lukemilla, Sanasilla vallan sarvipäil. Kuules nyt, mun kynäseni, Kuinka Mehko meiltä manataan: 'Marssi, poika, muille maille, Korven kammo, konnan sikiö, Häntähurri, Hornan halli, Vilkase kuin tuli turkanen! Ellet mielis melkotella Pojes tuntureille tuulien,
Vietkö, Luoja, luokses mun, Soitan, tanssin eessä Sun, Kun vaan laulaa saan. Vaikka minne joutunen, Sitä toivon, rukoilen, Että laulaa saan. NYT M
Niin, minäkin lähden pian, sanoi hän tyynesti. Mutta ennen sitä soitan kyllä kerran, lisäsi hän emäntään kääntyen. Ja Te soitatte ettekä ole siitä koskaan puhunut. Olen mielestäni ollut oikeutettu itsekkäästi nauttimaan. Minä en ymmärrä. Minulla on usein tilaisuutta antaa ja ottaa kahden kesken viuluni kanssa. Vaihtelu viehättää. Hän hymyili veitikkamaisesti. Sentähden on viulu saanut levätä.
Nyt soitan jo toista kertaa." "Pyydän anteeksi", kiiruhti pastori vastaamaan, "mutia se oli minun syyni, minä viivytin neiti Barnekenia liian kauan."
Viulu! Te siis soititte sinä iltana, kun tulin; ja sinä ensimmäisenä aamuna? Tervetuliaisiksi, niin. Nyt soitan vielä kerran jäähyväisiksi. Kun he olivat olleet jäähyväiskävelyllään ja vielä kerran saaneet nähdä lumihuippujen hehkuvan ja kallioitten palavan alpenglyhenin loistossa, alkoi Eilert Olsen soittaa. Hän soitti kaiken sen, mitä he täällä yhdessä olivat eläneet ja kokeneet.
Vai niin, anna se tänne sitten, se ei ollut siis oikea. Monen erhetyksen perästä tuli vihdoin Berndtsson'in pieni käännös esiin. Ah, minä soitan ja laulaa sen isälle! Nuotit näyttävät helpoilta.
FIGARO. Kaikki, mitä mieleenne johtuu, armollinen herra, on oivallista: rakastunut sydän ei vaadi liikoja neron tuotteitten suhteen... Ottakaa minun gitarrini. KREIVI. Mitäs tahdot, että sillä tekisin? minä soitan sitä sangen huonosti! FIGARO. Onko teidän kaltainen mies mitään osaamatta?
»Yksin laulan, yksin soitan Runoja jo ruostuneita, Lauluja lakastuneita,» Näitä lausui laulajamme, Kuuluisa runon kutoja, Virren seppä selvänlainen, Valitellen vaivojansa, Yksinään yrittävänsä: »Ei mua Suomi soitattane, Omat lapset laulattane, Miellytä nykyiset miehet.»
Se on polkkaa, se on polkkaa ... tanssi nyt, Elli, minä soitan... Niin, mitä varten sinä niin sanot, kun tiedät, etten minä kuitenkaan osaa... No, minä opetan... Ja Sigrid koetti opettaa Elliä asettamaan jalkojansa sen mukaan kuin hän itse asetti omiaan ja rallatti. Ja Elli koetti myöskin rallattaa ja asettaa jalkojaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät