Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Sekä aikaiset että niiden pienet penekset. Entä sitte ? Kertokaa! Sitte me menemme vesille. Minä meloskelen ja soitan huuliharppua. Ja kaikki seuraavat mukana nuo nakertajat ja nikertäjät, seuraavat meitä syvälle vedelle. Niin, sillä niiden täytyy! Minkävuoksi niiden täytyy? Juuri sen vuoksi, kun ne eivät tahdo. Sillä ne niin kauheasti pelkäävät vettä, sen vuoksi täytyy heidän veteen.
Ja kun nuori kansa niitä halukkaasti laulelee, niin laulan minä heille. Ei suinkaan se synti ole? Puhtaille on kaikki puhdasta. Mutta etkös ole koskaan halannut itsellesi tunnon rauhaa, lujaa ja pysyväistä? Kyllä, usein halaan rauhaa, ja silloin otan pelikommoni ja soitan pari laulua, ja sitten on taas olo parempi.
Niin, että Sinä, Herra, itse lepää vain ja ole, eläkä talon menoissa kährää ja kurku, sillä kyllä minä asiat oikeaan holliin soitan ja nelistän ja kaihdan kissalta kermat, ja sen alati suloilumenoon taipuvan vaimon viekoittajalta...» Hän innostui. Herrasiunaa!
Et kai usko, että on moni täälläkin, joka moittii minua, joka esimerkiksi on vihainen siitä, että minä soitan viulua.
Sakari todisti: »Vaikka kello lentäisi kappaleiksi, niin minä vain soitan.» Uskollisesti, perinpohjin kuten aina altis paimen, niin hän tehtäviänsä täyttää, niin hän vaaraa väistämättä kellonsa ääressä seisoo. Ja Sakari vannoi: »Ja silloin se tulee hätä! Toiset eivät ennätä housujaankaan löytää, vaan juoksevat keveisillään.» Ihmislapset, ne pienet poloiset!
Mutta harmistunut Sakari vain soitti, soitti aitassa olijoille kostaaksensa. Väki oudostui, seisoi, katsoi, tunsi voimallisen saarnamiehen. Ja silloin Sakari selitti, uhitellen: »Soitan!... Uhallakin soitan!» Ja hän soitti ja jatkoi: »Yölläkin minä valvon ja kolkutan ja kolistan, ja jos ei auta, niin minä soitan kellolla, niin että yösydännäkin pitää jokaisen herätä.» Oltiin ymmällä.
Helena sanoi taas: "kun äitini ja sisareni ovat kemuissa ja seuroissa, viettää hän enemmän aikaansa minun luonani; minä silloin soitan hänelle ja luen ääneeni, ja hän, sanomattomassa hyvyydessään, suo minun uskoa, että paljonkin lisään hänen elämänsä iloa. Tämä ajatus tekee minua sangen onnelliseksi.
Ainoasti kamari-rouvan puoleen, joka yritti menemään hänen perässänsä sisälle, kääntyi hän ja sanoi ankarasti: "minä tahdon olla yksinäni; ei kenkään saa minua häiritä. Jääkää te vaatetus-huoneeseen, rouva! Minä soitan, kun tarvitsen teitä." Kamari-rouva astui, syvästi lyykäyttäen, takaisin etu-huoneeseen, palvelija sulki ovet, ja nyt jäi Klairon vihdoinkin yksinänsä.
Mahtawasti soittaa helkutteli hän tuota isonmoista kelloa kerran alkuun saatuansa; oli niinkuin hän olisi tehnyt noin waan pilanpäiten. "Antakaapas kun minäkin soitan lämpymikseni", sanoi Tiitus, tawoitellen kellon lämsää. "Mene tuosta tiehesi ... halkaseisit heti", sanoi suntio äreästi.
Rakas, pyhä, suuri Luonto, sulle soitan, sormet liitän, lumosit mun lasna kerran, siitä miesnä nyt sun kiitän. Sulle uskoton en olla taida enkä tahdo, helmaas suutelen ja kuolen, vaivun valheesees ja kuvitelmaas.
Päivän Sana
Muut Etsivät