Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
LARTIUS. En myy sit' enkä lahjoita, mut lainaan Sen viideksikymmeneksi vuodeks sulle. No, kaupunkia antaumaan vaadi! MARCIUS. Miss' ovat joukot? SANANSAATTAJA. Tunnin matkan päässä. MARCIUS. Toistemme sotahuudon kuulemme siis. Nyt, Mars, sua pyydän, pane vauhtiin, työmme. Niin että, miekat suitsevina, täältä Kedolle avuks ystäväimme päästään! Hoi, torvet soimaan! Onko Aufidius Muurien sisällä?
ANTON. Hätäkello soimaan, valkea on irti! 1:N SOTAMIES. Valkea on irti! Anna käydä. 2:N SOTAMIES. Valkea on irti!
Nyt helähtivät kirkon kellot soimaan. Värähtäen kaikui ääni kautta seudun, yli välkkyvien vesien aina toiselle rannalle, josta hiljainen kaiku sen takaisin kantoi. Väki vetäytyi hautausmaalle, missä papit ruumiita siunasivat. Hautaus oli päättynyt, samoin rippisaarna ja alttaripalvelus.
Mutta tässä eräänä aamuna ei Paavon päälaulajan ääni kulkenut oikein puhtaasti. Se häkelteli kotvasen kurkunpäässä, ennenkuin lähti selvänä soimaan, lähti silloinkin toisinaan tavallista matalammalta sorahtaen, ja sen pohjasävelessä tuntui soivan entistä enemmän alakuloisuutta.
Täss' itki kansamme, kun ties' kadottaneensa Jaloimman poikansa, jonk' kadottaa se voi. Vaan laulut ikuiset ne jäivät tänne soimaan Iloksi kansamme, valoksi maailman, Ja uuden kanteleen ne saavat kerran voimaan, Kalevan kansalle myös uuden laulajan.
Vihdoin rupesi yhteen soimaan, ja nuoret riensivät kirkkoon. He sattuivat istumaan aivan ristikäytävän lähelle, ja koska molemmat isot ovet olivat auki, näkyi vasemmalta puolelta aava Mallasselkä, vaan oikealta hymyilevä, saarikas Pälkänevesi.
Katson kelloani, olisinko mahdollisesti saanut nukkuneeksi pois jonkun puolentuntisen kärsimysajastani. En, aika ei ole livahtanut rahtuakaan ohitseni, muuten vain olen mahtanut olla jonkun silmänräpäyksen tajuntaa vailla. Mynster, huudetaan ulkopuolella. Vai Mynster! Osnabryck ja Mynster, ne nimet olen joskus lapsuudessani lukenut rinnakkain ja ne rupeavat nyt soimaan korvissani.
Rumpu soimaan! TIMON. Oi, ett' on luonnon nälkä, vaikka potee Kovuutta ihmisten! Sama siemen, Jost' ylvä lapses, ihminenkin, alkaa, Se siittää mustan konnan, sinikäärmeen, Sokean kyyn ja kultakuori vankaan Ja kaikki hirmuluomat taivaan alla. Miss' elontulta Hyperion hehkuu. Ken ihmislapsiasi vihaa, hälle Povestas rikkaast' anna juuri-raiska!
Ja kirkko-veneitä rupesi tulemaan toinen toisen perästä, ja kellot soimaan, mutta siinä seisoi lukkari Björnstad'in rannalla lapioon nojautuneena, ja itki. Hän katseli venettä, nyt se viimeinkin oli puhdas, mutta hän ei uskaltanut sysätä sitä veteen ennenkuin kaikki kirkkoveneet olivat tulleet, ett'ei kukaan näkisi missä työssä hän oli ollut sunnuntaiaamuna.
Nyt on meidän tupa niin valoisa, että Marttikin sanoi Jeesuksen näkevän joka nurkan ja pielen hän ei ymmärtänyt, että Jeesus kyllä kaikki näkee pimeässäkin.» »Vanhako hän nyt on?» »Kynttilänä täyttää kahdeksan.» »Hm pieni olisi äidistä jäämään.» Huomenkello rupesi soimaan, ja Hely riensi kotiinsa, joka oli vastapäätä kestikievaritaloa. Tarkastakaamme tätä pientä kotia, johon Hely nyt tuli.
Päivän Sana
Muut Etsivät