Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Hän soimaa minua varkaaksi minua, veljensä ainoaa poikaa; minua, jolta hän on laittomasti ryöstänyt minun laillisen osani Rantalan talosta; minua, jonka isän hän on pakoittanut kuolemaan kurjuudessa ja puutteessa. "Enkeli oli vavisten kuunnellut Mestarin puhetta ja nyt hän huudahti heikosti.
ROLF JUTE. Taivaan pyhät! minä kiitän teitä, että on morsiameni minulle uskollinen, että hän vielä lempii minua!... Ah! Viides kohtaus. Rolf Jute ja Ebba. EBBA. Mihin jätinkään tuon huivini? Todellakin kiivas tätini ei suotta soimaa minua tyttö-raiskaksi ja hupsuksi, kun näin olen muistamaton! ROLF JUTE. Ebba! EBBA. Oi! ROLF JUTE. Miksi säikähdyt minua? EBBA. Se siis ei ollutkaan sinun aavees!
"Pyydän tuhannesti anteeksi, pikku neitiseni", sanoin, "siinäpä juuri erehdytte, te ja monet muut. Teidän vanha rakkautenne ulkomaan tavaraan on sokaissut teidät niin, ettette enää tiedäkkään mitä kotosalla on saatavissa. En ollenkaan soimaa ihastustanne ulkomaisiin tuotteisiin. Se ei suinkaan ole mikään erityisesti amerikkalainen ominaisuus; se on yhteinen kaikille kansoille.
»Minun suhteeni häneen on jo tullut maailman tietoon, maailman, joka ei sääli ja joka ei milloinkaan tuomitse lempeästi», huudahtaa hän kerran; ja hän menee niinkin pitkälle, että hän soimaa Runebergia.
Kaikki, mitä suinkin voin teen Gläukuksen hyväksi; mutta älä soimaa minua, ellen onnistu. Kysy vihamiehiltäni, enkö ole kaikkeni ponnistanut pelastaakseni hänet kuolemasta, ja tuomitse silloin minua kohtuuden mukaan. Nuku rauhassa, Ione! Yö on jo pitkälle kulunut. Jätän sinut nukkumaan. Ja nähkösi suotuisampia unia kuin tähän asti miehestä, jonka elämän onni on vain sinun varassasi!»
Ja jos tuo rohkeus nyt tulis' ilmi, Te tiedätten kuin mun ja teidän kävis. Ah! Tähän kirjeen lasken. Pois se viekää. Ikuinen salaisuus vaan meidän kesken Tää olkoon, teit' ei soimaa siitä kenkään. Mua rakastatte, rakastatte sentään! Se sanokaa, niin tyynesti mä kärsin. Himootte kunniaa. Jos oisitte Mua rakastanut, tätä työtä varmaan Te ette tehnyt ois. Teit' ylenkatson. Ah! Hyvästi!
Mutta Martina vastasi häntä, huulta purren: "Jaa, te miehet, te olette häijyt, häijymmät meitä! Isä, hän taitaa kieltää lapsensa ja käydä sen ohitse; mutta äite, hän ei tee niin, hän ei taida, ei tahdo sitä tehdä. Sinä olet häijy!" "Minkätähden sinä soimaat minua sillä muotoa?" "Enpä minä sinua soimaa. Enkö minä saa vaikeroita?" "Rauhoitu vähäisen! Tästä päivästä saa loppunsa kaikki häijyys!"
Parempaa kuvausta hänen turvattomasta ja surkeasta tilastaan ei tarvitse kuin sen, jonka historioitsian yksinkertainen kynä on piirtänyt ja joka huomaamatta suostuttaa lukian tunteita sen onnettoman soturin puoleen, jota hän soimaa.
Te todeltakin olette, sen vielä toistan ... kunnon mies, virkkoi hän: mutta mitä nyt on tekeminen. kuinka? hän tahtoo itse lähteä pois, ja kirjoittaa kuitenkin teille ja soimaa itseään varomattomuudesta ... ja milloin hän on ennättänyt kirjoittaa? Mitä hän oikeastaan tahtoo teiltä?
"Minä en ollenkaan itseäni hyväksi kiitä. Olen kuitenkin ajatellut, että sinä olisit viimeinen minua laittamaan. Sitä saan luvan kärsiä. Soimaa minua, tee minulle mitä vaan tahdot, lyö vaikka käteni poikki, niin minä menen kerjuun, mutta samassa ajattelen näin: minä olen pulasta päästänyt niin kelpo miehen, kuin sinun. Erkane Annista! Minä pyydän sitä sinulta!
Päivän Sana
Muut Etsivät